"JA MÄ HUOMASIN PIAN, ETTÄ MÄ OSAAN!" Nuorten muistoja teatteritoiminnasta
Utter, Anu (2019)
Utter, Anu
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019051510012
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019051510012
Tiivistelmä
Opinnäytetyö käsitteli nuorten muistoja teatteritoiminnassa vietetystä ajasta. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimivat kulttuurinen nuorisotyö, sosiokulttuurinen innostaminen ja soveltava teatteri. Tutkimuksen kohdejoukkona oli kahdeksan kulttuurisen nuorisotyön teatteritoiminnassa mukana ollutta nuorta.
Tutkimusaineisto kerättiin kesällä 2018. Tutkimusaineisto koostui nuorten kirjoitelmista, joissa nuoret kirjoittivat omia muistettuja kokemuksiaan teatteritoiminnassa vietetystä ajasta. Tutkimuksellinen lähestymistapa oli muistitietotutkimus.
Tutkimustulosten mukaan nuorten itseymmärrys ja resilienssi olivat vahvistuneet. Tuloksista nousi vahvasti esiin minäpystyvyyden kasvun lisäksi mepystyvyyden ilmiö, jota ei ole kulttuurisessa nuorisotyössä aiemmin käsitelty. Mepystyvyys oli osa ryhmän omaa resilienssiä. Nuorten sosiaaliset taidot olivat kehittyneet teatteritoiminnassa olon aikana. Jokaisella nuorella oli ollut tärkeä rooli ryhmässä. Nuorten tunnetaidot olivat kehittyneet ja he osasivat nimetä tunteitaan paremmin. Nuoret kokivat tulleensa nähdyiksi ja kuulluiksi omissa elämäntilanteissaan ja toiminta oli ollut nuorilähtöistä. Ohjaajan kohtaamisosaamisella suhteessa nuoreen oli merkittävä vaikutus nuorten nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemuksissa. Teatteritoiminnalla oli osalle nuorista terapeuttinen vaikutus. Nuoret olivat löytäneet omia vahvuuksiaan niin henkisellä kuin fyysisellä puolella.
Tutkimustulokset vahvistivat teatteritoiminnan merkitystä yhtenä kulttuurisen nuorisotyön muotona. Teatteritoiminta täyttää kaikki kulttuurisen nuorisotyön tavoitteet ja toimii vaikuttamisen välineenä. Tutkimustuloksia voi hyödyntää kulttuurisessa nuorisotyössä, nuorten teatteritoiminnassa sekä kulttuurisesta nuorisotyöstä käytävässä keskustelussa.
Tutkimusaineisto kerättiin kesällä 2018. Tutkimusaineisto koostui nuorten kirjoitelmista, joissa nuoret kirjoittivat omia muistettuja kokemuksiaan teatteritoiminnassa vietetystä ajasta. Tutkimuksellinen lähestymistapa oli muistitietotutkimus.
Tutkimustulosten mukaan nuorten itseymmärrys ja resilienssi olivat vahvistuneet. Tuloksista nousi vahvasti esiin minäpystyvyyden kasvun lisäksi mepystyvyyden ilmiö, jota ei ole kulttuurisessa nuorisotyössä aiemmin käsitelty. Mepystyvyys oli osa ryhmän omaa resilienssiä. Nuorten sosiaaliset taidot olivat kehittyneet teatteritoiminnassa olon aikana. Jokaisella nuorella oli ollut tärkeä rooli ryhmässä. Nuorten tunnetaidot olivat kehittyneet ja he osasivat nimetä tunteitaan paremmin. Nuoret kokivat tulleensa nähdyiksi ja kuulluiksi omissa elämäntilanteissaan ja toiminta oli ollut nuorilähtöistä. Ohjaajan kohtaamisosaamisella suhteessa nuoreen oli merkittävä vaikutus nuorten nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemuksissa. Teatteritoiminnalla oli osalle nuorista terapeuttinen vaikutus. Nuoret olivat löytäneet omia vahvuuksiaan niin henkisellä kuin fyysisellä puolella.
Tutkimustulokset vahvistivat teatteritoiminnan merkitystä yhtenä kulttuurisen nuorisotyön muotona. Teatteritoiminta täyttää kaikki kulttuurisen nuorisotyön tavoitteet ja toimii vaikuttamisen välineenä. Tutkimustuloksia voi hyödyntää kulttuurisessa nuorisotyössä, nuorten teatteritoiminnassa sekä kulttuurisesta nuorisotyöstä käytävässä keskustelussa.