Miten Troye Sivanin musiikkivideot purkavat heteronormatiivisuutta
Sorjonen, Karoliina (2019)
Sorjonen, Karoliina
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905119219
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905119219
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tutkii, miten homoseksuaalisuus esitetään Troye Sivanin kolmessa musiikkivideossa. Työn tavoitteena on selvittää, toistavatko musiikkivideot mediassa vallitsevia homoseksuaalien stereotypioita ja onnistuvatko esitykset purkamaan heteronormatiivista homorepresentaatiota. Työ tutkii kolmea musiikkivideota My My My (2018), Bloom (2018) ja Lucky Strike (2019), jotka käsittelevät nuoria lähellä olevia teemoja kuten ihastuminen, intohimo ja neitsyyden menettäminen.
Tutkimustyön teoriassa hyödynnetään Judith Butlerin queer-teoriaan sekä Leena-Maija Rossin tutkimuksia heteronormatiivisuudesta mediakuvastoissa. Lisäksi työssä eritellään heteronormatiivisia stereotyyppejä, joiden avulla seksuaalivähemmistöjä representoidaan yksiulotteisalla ja haitallisella tavalla. Musiikkivideoita analysoidaan käyttämällä Stuart Hallin kolme taktiikkaa, joilla stereotyyppisiä representaatioita voidaan purkaa mediaesityksissä.
Tutkimuksessa käy ilmi, että Sivanin musiikkivideot onnistuvat pääasiassa välttämään stereotyyppisen seksuaalivähemmistöjen representoinnin käsitellessään ihmissuhteita, seksiä ja seksuaali-identiteettiä. Kuitenkin videoissa on edelleen läsnä maskuliinisen miesvartalon esineellistäminen, joka on yksi homoerotiikan vallitsevista stereotypioista. Tätä lukuun ottamatta musiikkivideot luovat moninaista kuvaa seksuaalisuudesta ja sukupuolesta, mikä ei rajoitu binääriseen ja kankeaan representaatioon.
Erityisen taitavasti videoista Bloom käsittelee homomiesten neitsyyden menettämistä, joka on mediassa ja koulujen seksuaalikasvatuksessa edelleen tabu. Kaikki kolme musiikkivideota rakentaa Sivanin ympärille monenlaisia rooleja, kuten androgyyni, itsevarma, herkkä ja pervo homomies, ja näin antavat queer-nuorille uudenlaisia roolimalleja.
Työn tavoitteena on käynnistää yhteiskunnallista keskustelua sekä näyttää positiivista esi merkkiä ohjaajille, jotka haluavat luoda moninaisia representaatioita sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä.
Tutkimustyön teoriassa hyödynnetään Judith Butlerin queer-teoriaan sekä Leena-Maija Rossin tutkimuksia heteronormatiivisuudesta mediakuvastoissa. Lisäksi työssä eritellään heteronormatiivisia stereotyyppejä, joiden avulla seksuaalivähemmistöjä representoidaan yksiulotteisalla ja haitallisella tavalla. Musiikkivideoita analysoidaan käyttämällä Stuart Hallin kolme taktiikkaa, joilla stereotyyppisiä representaatioita voidaan purkaa mediaesityksissä.
Tutkimuksessa käy ilmi, että Sivanin musiikkivideot onnistuvat pääasiassa välttämään stereotyyppisen seksuaalivähemmistöjen representoinnin käsitellessään ihmissuhteita, seksiä ja seksuaali-identiteettiä. Kuitenkin videoissa on edelleen läsnä maskuliinisen miesvartalon esineellistäminen, joka on yksi homoerotiikan vallitsevista stereotypioista. Tätä lukuun ottamatta musiikkivideot luovat moninaista kuvaa seksuaalisuudesta ja sukupuolesta, mikä ei rajoitu binääriseen ja kankeaan representaatioon.
Erityisen taitavasti videoista Bloom käsittelee homomiesten neitsyyden menettämistä, joka on mediassa ja koulujen seksuaalikasvatuksessa edelleen tabu. Kaikki kolme musiikkivideota rakentaa Sivanin ympärille monenlaisia rooleja, kuten androgyyni, itsevarma, herkkä ja pervo homomies, ja näin antavat queer-nuorille uudenlaisia roolimalleja.
Työn tavoitteena on käynnistää yhteiskunnallista keskustelua sekä näyttää positiivista esi merkkiä ohjaajille, jotka haluavat luoda moninaisia representaatioita sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä.