Virtsan suhteellisen tiheyden mittaus: Menetelmävertailu refraktometrilla ja AU680-analysaattorilla
Marttinen, Niina (2019)
Marttinen, Niina
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905088429
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905088429
Tiivistelmä
Suhteellinen tiheys eli ominaispaino on aineen tiheyden suhde vertailtavan aineen tiheyteen. Nesteiden ominaispainon vertailuaine on lähes aina vesi, jonka ominaispaino on 1,000. Virtsan suhteellinen tiheys on veden suhteellista tiheyttä suurempi virtsan sisältämien suolojen ja aineiden takia. Virtsan suhteellinen tiheys kuvaa munuaisten toimintakykyä ja henkilön hydraatiotilaa. Huumausaineanalytiikassa suhteellista tiheyttä käytetään varmistamaan virtsanäytteen aitous ja analysointikelpoisuus. Normaalista poikkeavat arvot voivat johtua näytteen manipuloimisesta, kuten laimentamisesta.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli verrata kahta analyysimenetelmää virtsan suhteellisen tiheyden mittaamisessa sekä tutkia niiden vertailukelpoisuutta. Menetelmät ovat refraktometrinen menetelmä ja biokemialliseen reaktioon perustuva analyysimenetelmä. Vertailussa käytettävät laitteet ovat manuaalinen Leica TS Meter Model TS400 –refraktometri sekä Beckman Coulter AU680-analysaattori. Opinnäytetyön tilaaja on Vita Laboratoriot Oy. Tutkimus suoritettiin Vitan kliinisessä keskuslaboratoriossa Helsingissä.
Tutkimusnäytteet olivat huumausaineanalyysissä olleita virtsanäytteitä. Näytemäärä oli 36 (n=36). Näytteet mitattiin ensin refraktometrilla, minkä jälkeen ne analysoitiin kahdella identtisellä AU680-analysaattorilla. Sarjan sisäiset toistuvuusmittaukset suoritettiin neljällä eripitoisella virtsanäytteellä, ja sarjojen väliset toistuvuusmittaukset tehtiin valmistajan kaupallisilla kontrollinäytteillä. Näytteet valittiin tutkimukseen niiden kreatiniinipitoisuuden perusteella. Kreatiniinipitoisuus kertoo suhteellisen tiheyden ohella virtsan väkevyydestä tai laimeudesta. Näytemateriaali valikoitui siten, että edustettuna oli laimeita, keskilaimeita ja väkeviä virtsanäytteitä. Menetelmävertailun lisäksi opinnäytetyössä tutkittiin kreatiniinin ja virtsan suhteellisen tiheyden korrelaatiota.
Tutkimustuloksia analysoitiin tilastotieteellisin menetelmin Excel- ja SSPS-ohjelmilla. Tutkimuksessa käytetyt tilastomenetelmät ovat hajontakuvio, regressiosuora ja -yhtälö sekä korrelaatiokerroin. Tulostasoeroja tutkittiin keskiarvon, keskihajonnan ja variaatiokertoimen avulla. Tulosten mukaan vertailtavat menetelmät korreloivat hyvin keskenään varsinkin isotonisen virtsan alueella. AU680-analysaattoreiden tulostaso oli kuitenkin noin 30 % refraktometrin tulostasoa korkeampi. Huumausaineanalytiikassa pienetkin mittauserot laimeissa virtsanäytteissä voivat olla kliinisesti merkittäviä. Tutkimuksen perusteella ei saada luotettavaa vastausta AU680-analysaattorin soveltuvuudesta suhteellisen tiheyden mittaamiseen huumausaineanalytiikassa. Menetelmävertailua on syytä jatkaa suuremmalla näytemäärällä.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli verrata kahta analyysimenetelmää virtsan suhteellisen tiheyden mittaamisessa sekä tutkia niiden vertailukelpoisuutta. Menetelmät ovat refraktometrinen menetelmä ja biokemialliseen reaktioon perustuva analyysimenetelmä. Vertailussa käytettävät laitteet ovat manuaalinen Leica TS Meter Model TS400 –refraktometri sekä Beckman Coulter AU680-analysaattori. Opinnäytetyön tilaaja on Vita Laboratoriot Oy. Tutkimus suoritettiin Vitan kliinisessä keskuslaboratoriossa Helsingissä.
Tutkimusnäytteet olivat huumausaineanalyysissä olleita virtsanäytteitä. Näytemäärä oli 36 (n=36). Näytteet mitattiin ensin refraktometrilla, minkä jälkeen ne analysoitiin kahdella identtisellä AU680-analysaattorilla. Sarjan sisäiset toistuvuusmittaukset suoritettiin neljällä eripitoisella virtsanäytteellä, ja sarjojen väliset toistuvuusmittaukset tehtiin valmistajan kaupallisilla kontrollinäytteillä. Näytteet valittiin tutkimukseen niiden kreatiniinipitoisuuden perusteella. Kreatiniinipitoisuus kertoo suhteellisen tiheyden ohella virtsan väkevyydestä tai laimeudesta. Näytemateriaali valikoitui siten, että edustettuna oli laimeita, keskilaimeita ja väkeviä virtsanäytteitä. Menetelmävertailun lisäksi opinnäytetyössä tutkittiin kreatiniinin ja virtsan suhteellisen tiheyden korrelaatiota.
Tutkimustuloksia analysoitiin tilastotieteellisin menetelmin Excel- ja SSPS-ohjelmilla. Tutkimuksessa käytetyt tilastomenetelmät ovat hajontakuvio, regressiosuora ja -yhtälö sekä korrelaatiokerroin. Tulostasoeroja tutkittiin keskiarvon, keskihajonnan ja variaatiokertoimen avulla. Tulosten mukaan vertailtavat menetelmät korreloivat hyvin keskenään varsinkin isotonisen virtsan alueella. AU680-analysaattoreiden tulostaso oli kuitenkin noin 30 % refraktometrin tulostasoa korkeampi. Huumausaineanalytiikassa pienetkin mittauserot laimeissa virtsanäytteissä voivat olla kliinisesti merkittäviä. Tutkimuksen perusteella ei saada luotettavaa vastausta AU680-analysaattorin soveltuvuudesta suhteellisen tiheyden mittaamiseen huumausaineanalytiikassa. Menetelmävertailua on syytä jatkaa suuremmalla näytemäärällä.