Puun järeyden vaikutus puutavaralajisuhteisiin harvennuksilla
Kemppainen, Janne (2019)
Kemppainen, Janne
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905088257
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905088257
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää puutavaralajisuhteiden muutoksia leimikon puuston keskikoon kasvaessa. Leimikoilta korjattavia puutavaralajeja ovat tukki, pikkutukki, kuitu ja energiapuu. Leimikoiden toteutuneet puutavaralajimäärät tilastoitiin motolistoista ja näistä laskettiin eri puutavaralajien osuudet. Tilastoinnissa otettiin huomioon vain Suomen yleisimmät havupuut eli mänty ja kuusi. Tutkimus toteutettiin yhdessä Metsänhoitoyhdistys Karstula-Kyyjärven kanssa. Tutkimusaineistona oli kahden metsäneuvojan tekemät valtakirjakaupat ja korjuupalvelun suorittamat harvennushakkuut aikaväliltä 1.1.2017–31.6.2018. Tutkimuksessa käytetyt pystykaupat oli tehty valtakirjakauppoina ja korjuupalvelun suorittamat hakkuut olivat Metsänhoitoyhdistys Karstula-Kyyjärven korjuupalvelun tekemiä.
Opinnäytetyön tulokset olivat samankaltaisia metsäneuvojien ennakko-oletusten kanssa. Heille oli jo etukäteen muodostunut käsitys siitä, mikä yrittäjä ja ostaja tekee parasta tukkiprosenttia, mutta tarkkaa tietoa tästä ei ollut. Tuloksista ilmeni merkittäviäkin eroja katkonnassa, mikä kannattaa ottaa huomioon puukauppaa tehdessä. Korjuupalveluyrittäjien välillekin muodostui eroja, joten tulevaisuudessa metsäneuvojat osaavat tarvittaessa opastaa ja neuvoa yrittäjää/yrittäjiä parempaan katkontaan. Paremmalla katkonnalla metsänomistaja saa enemmän tuloja metsästään.
Eri yrittäjien ja ostajien välillä on huomattavia eroja katkonnassa. Osalla yrittäjistä ja etenkin ostajista oli kuitenkin melko vähän hakattuja leimikoita. Jokaiselle yrittäjälle ja ostajalle ei osunut leimikoita kaikille tarkasteluväleille, ja useassa tapauksessa leimikoita sattui tietyille tarkasteluväleille vain yksi tai kaksi. Tämä ei anna tarkkaa kuvaa yrittäjän tai ostajan katkonnasta, koska tällöin sattuman merkitys leimikon laadussa on erittäin suuri. Sattumaa saataisiin pienennettyä tulevaisuudessa lisäämällä tutkimukseen uusia leimikoita. Jo tällaisenaan tutkimus antoi paljon lisätietoa, mutta tiedon luotettavuutta voitaisiin vielä parantaa tuomalla uusia hakattuja leimikoita tilastoihin mukaan.
Opinnäytetyön tulokset olivat samankaltaisia metsäneuvojien ennakko-oletusten kanssa. Heille oli jo etukäteen muodostunut käsitys siitä, mikä yrittäjä ja ostaja tekee parasta tukkiprosenttia, mutta tarkkaa tietoa tästä ei ollut. Tuloksista ilmeni merkittäviäkin eroja katkonnassa, mikä kannattaa ottaa huomioon puukauppaa tehdessä. Korjuupalveluyrittäjien välillekin muodostui eroja, joten tulevaisuudessa metsäneuvojat osaavat tarvittaessa opastaa ja neuvoa yrittäjää/yrittäjiä parempaan katkontaan. Paremmalla katkonnalla metsänomistaja saa enemmän tuloja metsästään.
Eri yrittäjien ja ostajien välillä on huomattavia eroja katkonnassa. Osalla yrittäjistä ja etenkin ostajista oli kuitenkin melko vähän hakattuja leimikoita. Jokaiselle yrittäjälle ja ostajalle ei osunut leimikoita kaikille tarkasteluväleille, ja useassa tapauksessa leimikoita sattui tietyille tarkasteluväleille vain yksi tai kaksi. Tämä ei anna tarkkaa kuvaa yrittäjän tai ostajan katkonnasta, koska tällöin sattuman merkitys leimikon laadussa on erittäin suuri. Sattumaa saataisiin pienennettyä tulevaisuudessa lisäämällä tutkimukseen uusia leimikoita. Jo tällaisenaan tutkimus antoi paljon lisätietoa, mutta tiedon luotettavuutta voitaisiin vielä parantaa tuomalla uusia hakattuja leimikoita tilastoihin mukaan.