Miten kehittää työyhteisön innovaatioilmastoa?
Kaukonen, Noora (2019)
Kaukonen, Noora
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905088230
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905088230
Tiivistelmä
Innovaatiokyvykkyyden kehittäminen on yksi organisaatioiden keskeisimpiä menestystekijöitä. Opinnäytetyön aiheena oli tunnistaa organisaation innovaatioilmastoon
vaikuttavat tekijät sekä muodostaa niistä kokonaisuuksia, joita voidaan organisaation
omalla toiminnalla kehittää. Tavoitteena oli myös löytää yksilön sisäiseen motivaatioon
vaikuttavia tekijöitä, joihin voidaan työnantajan näkökulmasta vaikuttaa edistämällä
näin koko työyhteisön innovaatiokyvykkyyttä. Työn merkityksellisin anti on sen teoreettisesta viitekehyksestä johdettu mallinnus, jonka avulla löydettiin keskeisimmät innovaatioilmastoon vaikuttavat kokonaisuudet. Näiden avulla huomattiin, että kohdeorganisaatiossa kokonaisuuksia tutkitaan jo, mutta niiden tuloksia ei tarkastella innovaatiokyvykkyyden näkökulmasta. Vertaamalla teoreettisen viitekehyksen havaintoja kohdeorganisaation tämän hetkiseen tilaan löydettiin selkeät kehityskohteet, joiden avulla kohdeorganisaation innovaatioilmastoa voidaan kehittää myönteisempään suuntaan.
Havaittuja epäkohtia olivat muun muassa johdon onnistuminen työyhteisön töiden organisoinnissa, ylimmän johdon toimiminen esimerkkinä ja suunnannäyttäjänä sekä
palkkauksen muuttuminen työsuorituksen muuttuessa. Lisäksi eniten parannettavaa
oli työpaikan arvojen toteutumisessa arjessa. Näiden tulosten pohjalta kehitettiin kohdeorganisaatiolle toimenpidesuunnitelma, jonka asiakas voi halutessaan toteuttaa.
Koska kyseessä on maantieteellisesti hajautettu ja valtion hallinnon alla toimiva organisaatio, oli mahdotonta toteuttaa mitattavia muutostoimenpiteitä tutkinnon tarjoamassa aikaikkunassa. Tämä antaa kuitenkin mahdollisuuden toiselle opinnäytetyölle
jatkaa aloitetusta kehitystyöstä. Teoreettisen viitekehyksen kokonaisuudet ovat sellaisinaan hyödynnettäviä mihin tahansa organisaatioon, joka haluaa kehittää innovaatioilmastoaan suotuisampaan suuntaan.
vaikuttavat tekijät sekä muodostaa niistä kokonaisuuksia, joita voidaan organisaation
omalla toiminnalla kehittää. Tavoitteena oli myös löytää yksilön sisäiseen motivaatioon
vaikuttavia tekijöitä, joihin voidaan työnantajan näkökulmasta vaikuttaa edistämällä
näin koko työyhteisön innovaatiokyvykkyyttä. Työn merkityksellisin anti on sen teoreettisesta viitekehyksestä johdettu mallinnus, jonka avulla löydettiin keskeisimmät innovaatioilmastoon vaikuttavat kokonaisuudet. Näiden avulla huomattiin, että kohdeorganisaatiossa kokonaisuuksia tutkitaan jo, mutta niiden tuloksia ei tarkastella innovaatiokyvykkyyden näkökulmasta. Vertaamalla teoreettisen viitekehyksen havaintoja kohdeorganisaation tämän hetkiseen tilaan löydettiin selkeät kehityskohteet, joiden avulla kohdeorganisaation innovaatioilmastoa voidaan kehittää myönteisempään suuntaan.
Havaittuja epäkohtia olivat muun muassa johdon onnistuminen työyhteisön töiden organisoinnissa, ylimmän johdon toimiminen esimerkkinä ja suunnannäyttäjänä sekä
palkkauksen muuttuminen työsuorituksen muuttuessa. Lisäksi eniten parannettavaa
oli työpaikan arvojen toteutumisessa arjessa. Näiden tulosten pohjalta kehitettiin kohdeorganisaatiolle toimenpidesuunnitelma, jonka asiakas voi halutessaan toteuttaa.
Koska kyseessä on maantieteellisesti hajautettu ja valtion hallinnon alla toimiva organisaatio, oli mahdotonta toteuttaa mitattavia muutostoimenpiteitä tutkinnon tarjoamassa aikaikkunassa. Tämä antaa kuitenkin mahdollisuuden toiselle opinnäytetyölle
jatkaa aloitetusta kehitystyöstä. Teoreettisen viitekehyksen kokonaisuudet ovat sellaisinaan hyödynnettäviä mihin tahansa organisaatioon, joka haluaa kehittää innovaatioilmastoaan suotuisampaan suuntaan.