”Kysy häneltä itseltään” Ikääntyneen muistisairaan kivun arviointi - kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Mäkinen, Johanna (2019)
Mäkinen, Johanna
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905067839
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905067839
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata kirjallisuuskatsauksen avulla muistisairaan kivun arviointia. Tavoitteena oli lisätä hoitajien tietoa muistisairaan kivun arvioinnista ja kipumittarin käytöstä.
Suomen väestö ikääntyy ja samalla iäkkäiden osuus väestöstä kasvaa. Vanhemmissa ikäluokissa taas muistisairauksien esiintyvyys lisääntyy. Väestön ikärakenteen muuttuessa tämä johtaa tilanteeseen, jossa muistisairaiden lukumäärä ja heidän osuutensa väestössä kasvaa tulevaisuudessa voimakkaasti. Muistisairaat ovat yksi haavoittuvimmista potilasryhmistä. Tällöin korostuu asiantuntevan hoitohenkilöstön osaaminen kivun tunnistamisessa ja hoitamisessa.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla, johon valittiin yhdeksän muistisairauteen ja kipuun liittyvää artikkelia. Aineistosta etsittiin tutkimuskysymyksen kannalta tärkeitä ilmaisuja ja aineisto analysoitiin sisällön analyysillä. Aineiston perusteella selvisi, jotta kipua voidaan hoitaa, se pitää ensin tunnistaa. Kivun tunnistamisen lähtökohtana on kivun kokijan oma kuvaus kivusta. Kipu on siellä missä yksilö sanoo sen olevan ja sitä, mitä yksilö kokee sen olevan. On tärkeää uskoa yksilön omaan arvioon kivusta. Asianmukaisen arvion ja hoidon tarvitsevat myös ne, joiden sanat eivät riitä sanalliseen arvioon omasta kivustaan.
Muistisairauden varhaisessa vaiheessa yksilö pystyy arvioimaan kipua ja kertomaan siitä. Myöhemmässä vaiheessa sanallinen viestintä vaikeutuu ja esimerkiksi hoitohenkilökunnan tulisi tunnistaa kivun ilmeneminen. Muistisairaiden kivun tunnistaminen ja arviointi perustuukin siihen, kuinka hyvin hoitohenkilökunta osaa havainnoida tyypillisiä kipuun liittyviä käyttäytymisen muutoksia. Kivun arvioinnissa on hyvä muistaa, että kaikki eivät ilmaise kipuaan samalla tavalla ja muistisairauksien edetessä reaktiot kipuun muuttuvat. Muistisairaalle hoitajan rooli kivun tunnistamisessa on korvaamattoman tärkeä. Kaikille iäkkäille suositellaan itsearviointiin perustuvien kipumittareiden rinnalle hoitajien havainnointiin perustuvien kipumittareiden käyttöä.
Jatkotutkimuksena voisi selvittää hoitajien asenteita kivunarviointiin. Myös kipumittarin käyttöön liittyviä kokemuksia hoitajien näkökulmasta olisi mielenkiintoista tutkia.
Suomen väestö ikääntyy ja samalla iäkkäiden osuus väestöstä kasvaa. Vanhemmissa ikäluokissa taas muistisairauksien esiintyvyys lisääntyy. Väestön ikärakenteen muuttuessa tämä johtaa tilanteeseen, jossa muistisairaiden lukumäärä ja heidän osuutensa väestössä kasvaa tulevaisuudessa voimakkaasti. Muistisairaat ovat yksi haavoittuvimmista potilasryhmistä. Tällöin korostuu asiantuntevan hoitohenkilöstön osaaminen kivun tunnistamisessa ja hoitamisessa.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla, johon valittiin yhdeksän muistisairauteen ja kipuun liittyvää artikkelia. Aineistosta etsittiin tutkimuskysymyksen kannalta tärkeitä ilmaisuja ja aineisto analysoitiin sisällön analyysillä. Aineiston perusteella selvisi, jotta kipua voidaan hoitaa, se pitää ensin tunnistaa. Kivun tunnistamisen lähtökohtana on kivun kokijan oma kuvaus kivusta. Kipu on siellä missä yksilö sanoo sen olevan ja sitä, mitä yksilö kokee sen olevan. On tärkeää uskoa yksilön omaan arvioon kivusta. Asianmukaisen arvion ja hoidon tarvitsevat myös ne, joiden sanat eivät riitä sanalliseen arvioon omasta kivustaan.
Muistisairauden varhaisessa vaiheessa yksilö pystyy arvioimaan kipua ja kertomaan siitä. Myöhemmässä vaiheessa sanallinen viestintä vaikeutuu ja esimerkiksi hoitohenkilökunnan tulisi tunnistaa kivun ilmeneminen. Muistisairaiden kivun tunnistaminen ja arviointi perustuukin siihen, kuinka hyvin hoitohenkilökunta osaa havainnoida tyypillisiä kipuun liittyviä käyttäytymisen muutoksia. Kivun arvioinnissa on hyvä muistaa, että kaikki eivät ilmaise kipuaan samalla tavalla ja muistisairauksien edetessä reaktiot kipuun muuttuvat. Muistisairaalle hoitajan rooli kivun tunnistamisessa on korvaamattoman tärkeä. Kaikille iäkkäille suositellaan itsearviointiin perustuvien kipumittareiden rinnalle hoitajien havainnointiin perustuvien kipumittareiden käyttöä.
Jatkotutkimuksena voisi selvittää hoitajien asenteita kivunarviointiin. Myös kipumittarin käyttöön liittyviä kokemuksia hoitajien näkökulmasta olisi mielenkiintoista tutkia.