Poliisin tekemät suurpetojen karkotus- ja lopetuspäätökset
Honkasalo, Tyko; Hollo, Juho (2019)
Honkasalo, Tyko
Hollo, Juho
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905027269
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905027269
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee poliisin tekemiä suurpetojen karkotus- ja lopetuspäätöksiä. Opinnäytetyö on toteutettu kvalitatiivisena tutkimuksena, jossa neljä haastateltua poliisia kertovat näkemyksensä esimerkiksi suurpetoja koskevien päätösten tehokkuudesta, tarpeellisuudesta sekä niiden ongelmakohdista. Haastatteluiden lisäksi poliisin tekemien päätösten lukumäärästä on koostettu taulukoita tukemaan kokonaisuuden tarkastelua.
Tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää poliisin toimintaa suurpetopäätöksien kohdalla aikavälillä 2014-2018. Alkuvuodesta 2018 Poliisihallitus julkaisi uuden suurpeto-ohjeen poliisille, joten keskitymme aiheen tarkasteluun ennen uutta ohjetta.
Tutkimuksessa ilmeni, että poliisin toiminta on ollut jo ennen viimeisintä ohjeistusta varsin yhtenäistä, joskin vielä on tehtävää täysin yhtenäisen toiminnan saavuttamiseksi. Haasteena on esimerkiksi suurpetojen levittäytyminen alueille, joiden poliisilaitoksilla ei ole ennestään kokemusta suurpetoasioissa. Uusin suurpeto-ohje poliisille koettiin haastateltujen poliisien keskuudessa tarpeelliseksi ja onnistuneeksi. Poliisin tekemiä suurpetojen karkotus- ja lopetuspäätöksiä on kaikkiaan tehty varsin maltillisesti, joskin alueelliset erot lukumäärissä ovat kokonaisuuteen nähden isoja. Suurpetojen elinpiirit eivät jakaudu tasaisesti koko Suomen pinta-alalle ja joidenkin poliisilaitosten alueella saattaakin elää merkittävä osa Suomen suurpedoista verrattuna toisiin alueisiin. Haastatellut poliisit kertoivat päätöksien perustuneen faktojen pohjalta tehtyihin vakaisiin harkintoihin. Heidän mukaansa päätökset ovat olleet tarpeellisia ja tarkoituksenmukaisia.
Tutkimuksessa tärkeä esiin tullut huomio on poliisin oman roolin vahvistus ja sen selventäminen kansalaisille suurpetoasioissa. Poliisille ei kuulu suurpetojen kannansäätely tai kannanhoito vaan suurpetoasioissakin poliisi on turvallisuusviranomainen, jonka on puututtava akuutteihin kuten henkeä ja terveyttä uhkaaviin tilanteisiin.
Tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää poliisin toimintaa suurpetopäätöksien kohdalla aikavälillä 2014-2018. Alkuvuodesta 2018 Poliisihallitus julkaisi uuden suurpeto-ohjeen poliisille, joten keskitymme aiheen tarkasteluun ennen uutta ohjetta.
Tutkimuksessa ilmeni, että poliisin toiminta on ollut jo ennen viimeisintä ohjeistusta varsin yhtenäistä, joskin vielä on tehtävää täysin yhtenäisen toiminnan saavuttamiseksi. Haasteena on esimerkiksi suurpetojen levittäytyminen alueille, joiden poliisilaitoksilla ei ole ennestään kokemusta suurpetoasioissa. Uusin suurpeto-ohje poliisille koettiin haastateltujen poliisien keskuudessa tarpeelliseksi ja onnistuneeksi. Poliisin tekemiä suurpetojen karkotus- ja lopetuspäätöksiä on kaikkiaan tehty varsin maltillisesti, joskin alueelliset erot lukumäärissä ovat kokonaisuuteen nähden isoja. Suurpetojen elinpiirit eivät jakaudu tasaisesti koko Suomen pinta-alalle ja joidenkin poliisilaitosten alueella saattaakin elää merkittävä osa Suomen suurpedoista verrattuna toisiin alueisiin. Haastatellut poliisit kertoivat päätöksien perustuneen faktojen pohjalta tehtyihin vakaisiin harkintoihin. Heidän mukaansa päätökset ovat olleet tarpeellisia ja tarkoituksenmukaisia.
Tutkimuksessa tärkeä esiin tullut huomio on poliisin oman roolin vahvistus ja sen selventäminen kansalaisille suurpetoasioissa. Poliisille ei kuulu suurpetojen kannansäätely tai kannanhoito vaan suurpetoasioissakin poliisi on turvallisuusviranomainen, jonka on puututtava akuutteihin kuten henkeä ja terveyttä uhkaaviin tilanteisiin.