Venyttelyn vaikuttavuus nuorilla salibandyn pelaajilla
Viitasalo, Oskari; Ahonen, Ossi (2019)
Viitasalo, Oskari
Ahonen, Ossi
2019
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905027123
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905027123
Tiivistelmä
Salibandy on kolmanneksi suosituin palloilulaji Suomessa. Salibandyssa tulee pelaajille kohtalaisen paljon loukkaantumisia, koska harjoitus- ja pelimäärät ovat yleensä suuria. Pelaajien loukkaantumiset kohdistuvat enemmän alaraajoihin kuin muualle vartaloon ja alaraajojen vammoista polvi- ja nilkkatapaturmat ovat yleisimpiä. Tutkimuksessa selvitettiin venyttelyn vaikuttavuutta alaraajojen lihaskireyksiin 14-vuotiailla salibandyn pelaajilla, jotka pelasivat Welhojen vuonna 2004 syntyneiden joukkueessa. Tutkimuksen avulla annoimme pelaajille ja valmennustiimille tietoa venyttelyn merkityksestä. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi salibandyseura Welhot.
Venyttelytekniikkana käytimme proprioceptive neuromuscular facilitationiin sisältyvää contract – relax agonist – contract -tekniikkaa, koska se oli pelaajille uusi venyttelytekniikka ja sen vaikuttavuutta on tutkittu aikaisemmin. Tutkimuksessamme mittasimme lonkan koukistajien, polven ojentajien ja koukistajien sekä nilkan ojentajien lihaskireyksiä. Tutkimuksessa käytimme määrällistä tutkimusmenetelmää. Tutkimuksen aineisto koostui 22 pelaajalta kerätyistä alku- ja loppukyselyistä sekä -mittauksista. Lihaskireysmittauksina tehtiin Thomasin testi, Straight leg raise -testi ja Knee to wall -testi. Alku- ja loppumittauksien välillä oli kolmen kuukauden kestävä interventiojakso, jonka aikana pelaajat toteuttivat omatoimisesti heille laadittua proprioceptive neuromuscular facilitation–venyttelyohjeistusta.
Tutkimustuloksissa ilmoitettiin koko kohderyhmän mittaustuloksien keskiarvot, keskihajonnat sekä alku- ja loppumittauksien muutos. Mittaustuloksien merkitsevyyttä analysoitiin parittaisella (kahdensuuntaisella) T-testillä, jossa tilastollisesti merkitsevänä tuloksena pidettiin raja-arvoa p≤0,01. Tuloksista lähimpänä tilastollisesti merkitsevää olivat Thomasin testissä oikean (p=0,05) ja vasemman polven ojentajien (p=0,07) tulokset, jotka olivat tilastollisesti suuntaa antavia tuloksia (p<0,07). Nilkan ojentajien tuloksia analysoimme ristiintaulukointia käyttäen. Taulukoissa oli eritelty pelaajien lukumäärät kireiden ja normaalien lihasliikkuvuuksien mukaan sekä soleuksen että gastrocnemiuksen osalta. Suurin muutos näkyi vasemman soleuksen kohdalla, jossa kireiden pelaajien lukumäärä väheni 28 %:lla. Gastrocnemiuksen tuloksissa ei tapahtunut juuri lainkaan muutosta. Yleisesti alku- ja loppumittauksien tuloksia analysoitaessa huomattiin, että lihaskireyksiin oli tullut lieviä positiivisia muutoksia.
Venyttelytekniikkana käytimme proprioceptive neuromuscular facilitationiin sisältyvää contract – relax agonist – contract -tekniikkaa, koska se oli pelaajille uusi venyttelytekniikka ja sen vaikuttavuutta on tutkittu aikaisemmin. Tutkimuksessamme mittasimme lonkan koukistajien, polven ojentajien ja koukistajien sekä nilkan ojentajien lihaskireyksiä. Tutkimuksessa käytimme määrällistä tutkimusmenetelmää. Tutkimuksen aineisto koostui 22 pelaajalta kerätyistä alku- ja loppukyselyistä sekä -mittauksista. Lihaskireysmittauksina tehtiin Thomasin testi, Straight leg raise -testi ja Knee to wall -testi. Alku- ja loppumittauksien välillä oli kolmen kuukauden kestävä interventiojakso, jonka aikana pelaajat toteuttivat omatoimisesti heille laadittua proprioceptive neuromuscular facilitation–venyttelyohjeistusta.
Tutkimustuloksissa ilmoitettiin koko kohderyhmän mittaustuloksien keskiarvot, keskihajonnat sekä alku- ja loppumittauksien muutos. Mittaustuloksien merkitsevyyttä analysoitiin parittaisella (kahdensuuntaisella) T-testillä, jossa tilastollisesti merkitsevänä tuloksena pidettiin raja-arvoa p≤0,01. Tuloksista lähimpänä tilastollisesti merkitsevää olivat Thomasin testissä oikean (p=0,05) ja vasemman polven ojentajien (p=0,07) tulokset, jotka olivat tilastollisesti suuntaa antavia tuloksia (p<0,07). Nilkan ojentajien tuloksia analysoimme ristiintaulukointia käyttäen. Taulukoissa oli eritelty pelaajien lukumäärät kireiden ja normaalien lihasliikkuvuuksien mukaan sekä soleuksen että gastrocnemiuksen osalta. Suurin muutos näkyi vasemman soleuksen kohdalla, jossa kireiden pelaajien lukumäärä väheni 28 %:lla. Gastrocnemiuksen tuloksissa ei tapahtunut juuri lainkaan muutosta. Yleisesti alku- ja loppumittauksien tuloksia analysoitaessa huomattiin, että lihaskireyksiin oli tullut lieviä positiivisia muutoksia.