Toiminnallisuudesta ja leikeistä motivaatiota Perthesin taudin kuntoutukseen
Alarousu, Anita; Matero, Karoliina (2019)
Alarousu, Anita
Matero, Karoliina
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904185590
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904185590
Tiivistelmä
Sanotaan, että leikki on lapsen työtä. Tätä sanontaa kannattaa hyödyntää myös fysioterapeutin työssä motivoimalla lapsia fysioterapeuttiseen harjoitteluun toiminnallisilla ja leikinomaisilla harjoituksilla. Myös digitaalisuus antaa uusia mahdollisuuksia lapsen terapeuttiseen harjoitteluun. Tämän päivän lapset ovat tottuneita teknologian käyttäjiä, joten perinteiset paperilla annetut kotiharjoitteet tuskin motivoivat heitä ainakaan pidemmällä aikavälillä. Digitaaliseen kanavaan yhdistetyt toiminnalliset ja leikinomaiset harjoitukset voivat näin ollen olla hyvä motivointikeino kotiharjoitteluun.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tukea Leg-Calvé-Perthesin tautia (Perthesin tauti) sairastavien lasten kuntoutusta antamalla tietoa kotiharjoittelun eri keinoista. Työn tavoitteena oli motivoida Perthesin tautia sairastavia lapsia tekemään kotiharjoittelua. Opinnäytetyön tehtävänä oli suunnitella ja toteuttaa kotiharjoitteluvideoita Suomen Perthes ry -yhdistyksen kotisivuille (www.perthes.fi).
Perthesin tauti on harvinainen reisiluun pään verenkiertohäiriö, joka koskettaa leikki- ja kouluikäisiä lapsia. Fysioterapeuttinen harjoittelu on osa useamman Perthesin tautia sairastavan lapsen kuntoutusta, koska sillä voidaan parantaa merkittävästi sairastavan lapsen lonkkanivelen liikelaajuutta ja lihasvoimaa sekä vähentää toimintarajoitteiden esiintymistä. Perthesin taudin fysioterapia on kuitenkin usein kontrolliluontoista, jolloin fysioterapiakäyntejä on harvoin. Tämän vuoksi tiedon jakaminen ja perheiden tukeminen on tärkeää. Yhdistyksen jäsenet toivoivatkin kotiharjoitteluvideoita kuntoutuksen tueksi.
Opinnäytetyö toteutettiin aikavälillä syyskuu 2017-huhtikuu 2019 yhteistyössä Suomen Perthes Ry:n kanssa. Kyseessä oli toiminnallinen opinnäytetyö, jossa käytettiin palvelumuotoilun menetelmää. Prosessiin osallistui toimeksiantaja, viisi Perthesin tautia sairastavan lapsen perhettä sekä Espoon kaupungin fysioterapeutti. Haastatteluja ja kirjallisia palautekyselyjä käytettiin työn tukena monessa eri vaiheessa.
Kotiharjoitteluvideoiden kohderyhmäksi valittiin 4-9 -vuotiaat lapset. Videoita toteutettiin yhteensä kuusi kappaletta, jotta ne soveltuvat eri-ikäisille lapsille. Jokaisessa videossa oli oma teema. Kaikki videoiden liikkeet olivat toiminnallisia, joista suurimpaan osaan oli yhdistetty leikkiä. Näin itse liike tapahtui jonkun muun toiminnon kautta, eikä esimerkiksi eristetyn lihasvoimaharjoitteen avulla. Videoiden kuvausmalleina toimivat kolme yhdistyksen jäsenlasta.
Videoiden suunnitteluprosessiin osallistuneet lapset mielsivät kotiharjoitteluvideot innostaviksi ja mielekkääksi tekemiseksi. Fysioterapeutti arvioi videot motivoiviksi, hyödyllisiksi sekä liikkeet olivat hänen mielestään hyvin sovellettavissa. Suomen Perthes ry:n edustajan mukaan videot vastasivat kaikin puolin heidän tarpeitaan. Videoiden avulla perheet voivat päästä hyvin alkuun kuntoutuksessa tai videoiden harjoituksia voi tehdä fysioterapian ohella kotiharjoitteluna. Toiminnalliset ja leikinomaiset kotiharjoitteluvideot voivat näin ollen motivoida lapsia kotiharjoitteluun. Videoiden vaikutusta toteutuneen harjoittelun määrään tulisi kuitenkin tutkia pidemmällä aikavälillä ja isommalla joukolla.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tukea Leg-Calvé-Perthesin tautia (Perthesin tauti) sairastavien lasten kuntoutusta antamalla tietoa kotiharjoittelun eri keinoista. Työn tavoitteena oli motivoida Perthesin tautia sairastavia lapsia tekemään kotiharjoittelua. Opinnäytetyön tehtävänä oli suunnitella ja toteuttaa kotiharjoitteluvideoita Suomen Perthes ry -yhdistyksen kotisivuille (www.perthes.fi).
Perthesin tauti on harvinainen reisiluun pään verenkiertohäiriö, joka koskettaa leikki- ja kouluikäisiä lapsia. Fysioterapeuttinen harjoittelu on osa useamman Perthesin tautia sairastavan lapsen kuntoutusta, koska sillä voidaan parantaa merkittävästi sairastavan lapsen lonkkanivelen liikelaajuutta ja lihasvoimaa sekä vähentää toimintarajoitteiden esiintymistä. Perthesin taudin fysioterapia on kuitenkin usein kontrolliluontoista, jolloin fysioterapiakäyntejä on harvoin. Tämän vuoksi tiedon jakaminen ja perheiden tukeminen on tärkeää. Yhdistyksen jäsenet toivoivatkin kotiharjoitteluvideoita kuntoutuksen tueksi.
Opinnäytetyö toteutettiin aikavälillä syyskuu 2017-huhtikuu 2019 yhteistyössä Suomen Perthes Ry:n kanssa. Kyseessä oli toiminnallinen opinnäytetyö, jossa käytettiin palvelumuotoilun menetelmää. Prosessiin osallistui toimeksiantaja, viisi Perthesin tautia sairastavan lapsen perhettä sekä Espoon kaupungin fysioterapeutti. Haastatteluja ja kirjallisia palautekyselyjä käytettiin työn tukena monessa eri vaiheessa.
Kotiharjoitteluvideoiden kohderyhmäksi valittiin 4-9 -vuotiaat lapset. Videoita toteutettiin yhteensä kuusi kappaletta, jotta ne soveltuvat eri-ikäisille lapsille. Jokaisessa videossa oli oma teema. Kaikki videoiden liikkeet olivat toiminnallisia, joista suurimpaan osaan oli yhdistetty leikkiä. Näin itse liike tapahtui jonkun muun toiminnon kautta, eikä esimerkiksi eristetyn lihasvoimaharjoitteen avulla. Videoiden kuvausmalleina toimivat kolme yhdistyksen jäsenlasta.
Videoiden suunnitteluprosessiin osallistuneet lapset mielsivät kotiharjoitteluvideot innostaviksi ja mielekkääksi tekemiseksi. Fysioterapeutti arvioi videot motivoiviksi, hyödyllisiksi sekä liikkeet olivat hänen mielestään hyvin sovellettavissa. Suomen Perthes ry:n edustajan mukaan videot vastasivat kaikin puolin heidän tarpeitaan. Videoiden avulla perheet voivat päästä hyvin alkuun kuntoutuksessa tai videoiden harjoituksia voi tehdä fysioterapian ohella kotiharjoitteluna. Toiminnalliset ja leikinomaiset kotiharjoitteluvideot voivat näin ollen motivoida lapsia kotiharjoitteluun. Videoiden vaikutusta toteutuneen harjoittelun määrään tulisi kuitenkin tutkia pidemmällä aikavälillä ja isommalla joukolla.