Salibandyjunioreiden kehon liikehallinta : Kysely ja FMS-testi junioreilla
Tepponen, Ilkka; Aijasaho, Juho (2019)
Tepponen, Ilkka
Aijasaho, Juho
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904185554
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904185554
Tiivistelmä
Salibandysta on tullut harrastajamäärältään yksi Suomen suurimmista palloilulajeista. Vuosien myötä salibandy on kehittynyt entistä fyysisemmäksi ja nopeatempoisemmaksi pelaajien taitotason sekä fyysisten ominaisuuksien kehityttyä.
Lajinomaisia piirteitä ovat nopeat liikkeet ja suunnanmuutokset, jotka vaativat pelaajalta monipuolisia taitoja ja fyysisiä ominaisuuksia. Yhden ottelun aikana pelaaja tekee keskimäärin 152 suunnanmuutosta. Salibandyssa syntyneistä vammoista noin puolet syntyvät suunnanmuutostilanteissa, jotka johtuvat heikosta liikkeen hallinnasta.
Ainestoa kerättiin 18:sta B-juniorijoukkueen pelaajalta taustakyselyn sekä FMS-testistön avulla. Tulokset analysoitiin tilastoimalla hyödyntäen Excel-taulukkoa. Kyselyn tulosten tilastoinnissa luokiteltiin pelaajat ryhmiin sekä FMS-tuloksissa käytettiin keskiarvoa kuvaamaan keskimääräistä suuruutta.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää salibandyjunioreiden taustat kyselytutkimuksen avulla sekä liikkeenhallintaa FMS- testistön avulla.
Kyselyn tuloksena kahdella kolmasosalla kohderyhmästä on esiintynyt jonkin asteisia urheiluvammoja salibandyssa. Kaksi kolmasosaa kohderyhmästä oli harrastanut lajia yli 5 vuotta. Opinnäytetyön hypoteesina oli, että monilajitaustaisilla junioreilla on parempi liikkeen hallinta kuin vain salibandya harrastaneilla. Kohderyhmästä ainoastaan kaksi pelaaja oli harrastanut vain salibandya.
FMS- testistön keskiarvo kohderyhmällä oli 16,88/21. Cookin mukaan 14 pistettä tai alle viittaa lisääntyneestä loukkaantumisriskistä. Näitä henkilöitä oli kohderyhmässä kolme. Lajitaustalla ei ollut suoraa yhteyttä FMS-testistön tuloksiin.
Lajinomaisia piirteitä ovat nopeat liikkeet ja suunnanmuutokset, jotka vaativat pelaajalta monipuolisia taitoja ja fyysisiä ominaisuuksia. Yhden ottelun aikana pelaaja tekee keskimäärin 152 suunnanmuutosta. Salibandyssa syntyneistä vammoista noin puolet syntyvät suunnanmuutostilanteissa, jotka johtuvat heikosta liikkeen hallinnasta.
Ainestoa kerättiin 18:sta B-juniorijoukkueen pelaajalta taustakyselyn sekä FMS-testistön avulla. Tulokset analysoitiin tilastoimalla hyödyntäen Excel-taulukkoa. Kyselyn tulosten tilastoinnissa luokiteltiin pelaajat ryhmiin sekä FMS-tuloksissa käytettiin keskiarvoa kuvaamaan keskimääräistä suuruutta.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää salibandyjunioreiden taustat kyselytutkimuksen avulla sekä liikkeenhallintaa FMS- testistön avulla.
Kyselyn tuloksena kahdella kolmasosalla kohderyhmästä on esiintynyt jonkin asteisia urheiluvammoja salibandyssa. Kaksi kolmasosaa kohderyhmästä oli harrastanut lajia yli 5 vuotta. Opinnäytetyön hypoteesina oli, että monilajitaustaisilla junioreilla on parempi liikkeen hallinta kuin vain salibandya harrastaneilla. Kohderyhmästä ainoastaan kaksi pelaaja oli harrastanut vain salibandya.
FMS- testistön keskiarvo kohderyhmällä oli 16,88/21. Cookin mukaan 14 pistettä tai alle viittaa lisääntyneestä loukkaantumisriskistä. Näitä henkilöitä oli kohderyhmässä kolme. Lajitaustalla ei ollut suoraa yhteyttä FMS-testistön tuloksiin.