POLVIPROTEESILEIKATTUJEN POTILAIDEN KOKEMUKSET LEIKKAUKSEN JÄLKEISESTÄ KIVUNHOIDOSTA
Jurmu, Tuuli; Lehto, Essi (2019)
Jurmu, Tuuli
Lehto, Essi
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904054448
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904054448
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia polviproteesileikattujen potilaiden kokemuksia leikkauksen jälkeisestä kivunhoidosta sekä saada heiltä kehitysideoita. Työn aiheeksi valikoituivat polviproteesileikatut potilaat, sillä he ovat yleinen potilasryhmä Päijät-Hämeen keskussairaalassa. Tutkimme sekä lääkkeellistä, että lääkkeetöntä kivunhoitoa, kivun arviointia, leikkauksen jälkeisen liikkumisen aiheuttamia tuntemuksia sekä akuutin kivun hoitajan, eli APS-hoitajan, tapaamisen tärkeyttä. Tavoitteenamme on hyödyntää saatuja tuloksia kivunhoidon kehittämiseen kirurgian vuodeosastolla ja APS-hoitajien työssä.
Tutkimuksessamme käytimme pääosin kvantitatiivista, eli määrällistä tutkimusmenetelmää. Tutkimusaineisto kerättiin itse laaditulla kyselylomakkeella, joka sisälsi kysymyksiä vastausvaihtoehtoineen sekä yhden avoimen kysymyksen. Kyselylomakkeita veimme osastolle 41-42 yhteensä 50 kappaletta. Tutkimuksen päätyttyä täytettyjä kyselylomakkeita palautettiin 33 kappaletta.
Tutkimustulosten perusteella voimme todeta, että polviproteesileikatut potilaat olivat suurimmalta osin tyytyväisiä saamaansa kivunhoitoon ja kokivat sen riittävän hyväksi. Tutkimuksen lopussa olleessa vapaamuotoisessa kysymyksessä ilmeni joitakin muutosehdotuksia hoitajien työhön osastolla. Potilaat toivoivat tarkempaa kuuntelua hoitajalta koskien sitä, millaista kipua kukin potilas kokee. Lisäksi toivottiin, että kivun määrää tiedusteltaisiin enemmän asteikkojen avulla. Hoitajien kiire ja vähyys koettiin ongelmana, samoin kuin liian nopealla aikataululla tapahtuva potilaiden kuntoutus.
Tutkimuksessamme käytimme pääosin kvantitatiivista, eli määrällistä tutkimusmenetelmää. Tutkimusaineisto kerättiin itse laaditulla kyselylomakkeella, joka sisälsi kysymyksiä vastausvaihtoehtoineen sekä yhden avoimen kysymyksen. Kyselylomakkeita veimme osastolle 41-42 yhteensä 50 kappaletta. Tutkimuksen päätyttyä täytettyjä kyselylomakkeita palautettiin 33 kappaletta.
Tutkimustulosten perusteella voimme todeta, että polviproteesileikatut potilaat olivat suurimmalta osin tyytyväisiä saamaansa kivunhoitoon ja kokivat sen riittävän hyväksi. Tutkimuksen lopussa olleessa vapaamuotoisessa kysymyksessä ilmeni joitakin muutosehdotuksia hoitajien työhön osastolla. Potilaat toivoivat tarkempaa kuuntelua hoitajalta koskien sitä, millaista kipua kukin potilas kokee. Lisäksi toivottiin, että kivun määrää tiedusteltaisiin enemmän asteikkojen avulla. Hoitajien kiire ja vähyys koettiin ongelmana, samoin kuin liian nopealla aikataululla tapahtuva potilaiden kuntoutus.