Alaraajan primaarin luusyövän kirurgisen hoidon jälkeinen fysioterapeuttinen kuntoutus
Vuorela, Annukka (2019)
Vuorela, Annukka
2019
Kaikki oikeudet pidätetään
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201903293993
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201903293993
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä fysioterapeuttien tietoa primaarista luusyövästä ja primaarin luusyöpäpotilaan fysioterapeuttisesta kuntoutuksesta kirurgisen operaation jälkeen. Opinnäytetyö perustuu kirjallisuuteen.
Syöpään sairastuneiden ennuste on viime vuosien aikana parantunut ja syöpäkuolemien määrä on vähentynyt. Kaikista syöpäkasvaimista n. 0,2 prosenttia on primaareja luusyöpiä, ja Euroopassa ilmenee keskimäärin kaksi tapausta vuodessa 100 000 henkilöä kohden.
Aineisto perustui lääketieteelliseltä osin ortopedian ja kirurgian, onkologian sekä kuntoutuksen erikoisaloihin ja näiden alojen fysioterapeuttiseen kuntoutukseen. Yhtään tutkimusta suoraan primaarin luukasvaimen fysioterapeuttisesta kuntoutuksesta ei ollut saatavilla. Lisäksi osaan opinnäytetyössä käytetyistä tutkimuksista tuli suhtautua varauksella, sillä niissä otos oli suppea ja/tai kontrolliryhmä puuttui.
Kuntoutuksella oli positiivinen vaikutus syöpäpotilaan potilaan toimintakykyyn. Luustometastaasien hoidossa käytettiin fysioterapeuttista kuntoutusta, joka edisti potilaan toipumista. Yleisesti syöpäpotilaan liikuntasuositukset vastasivat yleisiä liikuntasuosituksia. Liikunnassa tuli kuitenkin huomioida potilaan yksilöllinen tilanne erityisesti liikunnan intensiteettiä arvioitaessa.
Syöpään sairastuneiden ennuste on viime vuosien aikana parantunut ja syöpäkuolemien määrä on vähentynyt. Kaikista syöpäkasvaimista n. 0,2 prosenttia on primaareja luusyöpiä, ja Euroopassa ilmenee keskimäärin kaksi tapausta vuodessa 100 000 henkilöä kohden.
Aineisto perustui lääketieteelliseltä osin ortopedian ja kirurgian, onkologian sekä kuntoutuksen erikoisaloihin ja näiden alojen fysioterapeuttiseen kuntoutukseen. Yhtään tutkimusta suoraan primaarin luukasvaimen fysioterapeuttisesta kuntoutuksesta ei ollut saatavilla. Lisäksi osaan opinnäytetyössä käytetyistä tutkimuksista tuli suhtautua varauksella, sillä niissä otos oli suppea ja/tai kontrolliryhmä puuttui.
Kuntoutuksella oli positiivinen vaikutus syöpäpotilaan potilaan toimintakykyyn. Luustometastaasien hoidossa käytettiin fysioterapeuttista kuntoutusta, joka edisti potilaan toipumista. Yleisesti syöpäpotilaan liikuntasuositukset vastasivat yleisiä liikuntasuosituksia. Liikunnassa tuli kuitenkin huomioida potilaan yksilöllinen tilanne erityisesti liikunnan intensiteettiä arvioitaessa.