Suomalaisten rahtialusten varautuminen tartuntatauteihin
Strömsholm, Sini-Säde (2019)
Strömsholm, Sini-Säde
2019
Kaikki oikeudet pidätetään
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201903253757
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201903253757
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksen oli tutkia, miten kotimaisilla rahtialuksilla ollaan varauduttu tartuntatauteihin ja niiden hoitoon miehistön näkökannalta. Tavoitteena on pohtia, mitä parannuksia aluksilla olisi yhä tehtävänä miehistön terveyden edistämiseksi. Alana merenkulku on poikkeuksellinen, kun omalla työyhteisöllä ja saatavilla olevilla resursseilla ja tarvikkeilla on tultava toimeen pitkiäkin aikoja ja samanaikaisesti seilataan kauas kotisatamasta.
Tartuntatauti on sairaus tai tartunta, missä elimistössä lisääntyvät mikrobit, niiden osat tai
myrkky, aiheuttavat sairastumisen. Tartuntataudin vakavuusaste ja hoitokyky vaihtelevat,
mutta niihin on kansallisella ja kansainvälisellä tasolla varauduttu nyky-yhteiskunnassa monin tavoin, muun muassa lain, säädöksin, oppain, lääkkein ja rokotuksin. Tartuntatautautien, matkustamisen ja sosiaalisen kanssakäymisen yhteydet havaittiin jo vuosisatoja sitten ja merenkulkijoilla onkin ollut merkittävä rooli tartuntatautien leviämisessä. Vaikka merenkulun osuus tautien leviämisessä on kaventumassa, on se yhä ajankohtainen.
Opinnäytetyön menetelmänä käytettiin kirjallisuuskatsausta. Työn tutkimusaineistoa
varten tietokantahakuja tehtiin kuudessa eri tietokannassa ja hakutuloksina saatiin sekä suomen- että englanninkielisiä artikkeleita ja tutkimuksia yhteensä 17. Työssä esitettyyn teoriapohjaan kerättiin tietoa aihetta käsittelevistä opetusmateriaaleista, oppaista ja lainsäädännöstä.
Tutkimuksessa ilmeni, että tartuntatautien vaarat ovat tiedossa ja niihin pyritään varautumaan jatkuvasti tehokkaammin päivittämällä lakeja, säädöksiä ja kehittämällä aluksien sisäisiä toimintamalleja. Ongelmiksi kehityksen tiellä havaittiin miehistön rajallinen osaaminen, kommunikointi aluksen ja maaorganisaatioiden välillä sekä vanhojen tottumuksien ja tapojen uudeksi muokkaamisen haastavuus. Jatkotutkimus- ja kehitysaiheita voisivat olla esimerkiksi lääkepäiväkirjan termistön yhtenäistäminen sekä varustamoiden resurssien ja varautumisasteen vertailu ja riittävyyden arviointi. Lisäksi voisi tutkia merenkulun opetuksen käytännöllistämistä puhtaanapidon suhteen sekä selvittää, millaisia tartuntatauteja kotimaisilla rahtialuksilla on viime vuosina havaittu.
Tartuntatauti on sairaus tai tartunta, missä elimistössä lisääntyvät mikrobit, niiden osat tai
myrkky, aiheuttavat sairastumisen. Tartuntataudin vakavuusaste ja hoitokyky vaihtelevat,
mutta niihin on kansallisella ja kansainvälisellä tasolla varauduttu nyky-yhteiskunnassa monin tavoin, muun muassa lain, säädöksin, oppain, lääkkein ja rokotuksin. Tartuntatautautien, matkustamisen ja sosiaalisen kanssakäymisen yhteydet havaittiin jo vuosisatoja sitten ja merenkulkijoilla onkin ollut merkittävä rooli tartuntatautien leviämisessä. Vaikka merenkulun osuus tautien leviämisessä on kaventumassa, on se yhä ajankohtainen.
Opinnäytetyön menetelmänä käytettiin kirjallisuuskatsausta. Työn tutkimusaineistoa
varten tietokantahakuja tehtiin kuudessa eri tietokannassa ja hakutuloksina saatiin sekä suomen- että englanninkielisiä artikkeleita ja tutkimuksia yhteensä 17. Työssä esitettyyn teoriapohjaan kerättiin tietoa aihetta käsittelevistä opetusmateriaaleista, oppaista ja lainsäädännöstä.
Tutkimuksessa ilmeni, että tartuntatautien vaarat ovat tiedossa ja niihin pyritään varautumaan jatkuvasti tehokkaammin päivittämällä lakeja, säädöksiä ja kehittämällä aluksien sisäisiä toimintamalleja. Ongelmiksi kehityksen tiellä havaittiin miehistön rajallinen osaaminen, kommunikointi aluksen ja maaorganisaatioiden välillä sekä vanhojen tottumuksien ja tapojen uudeksi muokkaamisen haastavuus. Jatkotutkimus- ja kehitysaiheita voisivat olla esimerkiksi lääkepäiväkirjan termistön yhtenäistäminen sekä varustamoiden resurssien ja varautumisasteen vertailu ja riittävyyden arviointi. Lisäksi voisi tutkia merenkulun opetuksen käytännöllistämistä puhtaanapidon suhteen sekä selvittää, millaisia tartuntatauteja kotimaisilla rahtialuksilla on viime vuosina havaittu.