Poliisin toimivaltuudet puuttua kuvaamiseen julkisella paikalla – oikeudellisia näkökulmia
Sintonen, Aleksi (2019)
Sintonen, Aleksi
2019
Kaikki oikeudet pidätetään
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201903233674
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201903233674
Tiivistelmä
Nykypäivänä julkinen valokuvaaminen on yleistynyt valtavasti ja myös poliisin toimintaa kuvataan paljon. Ongelmallisia ovat tilanteet, joissa sananvapaus joutuu muiden oikeusintressien kanssa vastakkain. Poliisin tulee monissa tilanteissa pohtia, onko ylipäätään toimivaltuutta puuttua kuvaamiseen.
Poliisin käyttämistä toimivaltuuksista on säädetty tarkasti laissa. Opinnäytetyössä selvitetään, miten laajat oikeudet poliisilla on puuttua kuvaamiseen, joka kohdistuu poliisin toimintaan ja poliisin toimenpiteiden kohteena oleviin henkilöihin. Aihe on rajattu nimenomaan julkisilla paikoilla tapahtuvaan toimintaan.
Opinnäytetyö on toteutettu oikeusdogmaattisena eli lainopillisena tutkimuksena. Tutkimuksen alussa on arvioitu sananvapautta koskevaa perusoikeussääntelyä etenkin rajoitusedellytysten osalta, kuvaamista rajoittavaa rikosoikeudellista näkökulmaa sekä poliisin toimivallan määräytymistä. Tämän jälkeen poliisin kohtaamia ongelmatilanteita on pohdittu nykyisen lainsäädännön, lain esitöiden sekä laillisuusvalvojien antamien ratkaisujen avulla ja tehty tulkintaa kuvaamiseen puuttumisesta.
Johtopäätöksinä voidaan sanoa, että sananvapauden ja yksityisyyden suojan väliset kollisiotilanteet ovat erittäin ongelmallisia poliisin näkökulmasta ja lainsäädäntö ei anna aina yksiselitteisiä ratkaisuja näihin tilanteisiin. Poliisilla ei lähtökohtaisesti ole valtuuksia kieltää kuvaamista julkisella paikalla, vaan aina pitäisi löytyä jokin muu keino suojata ristiriidassa olevia oikeusintressejä. Tämän hetkiset toimivaltuudet eivät mielestäni kaikissa tilanteissa mahdollista poliisia turvaamaan tarkoituksenmukaisesti toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden yksityisyyttä.
Poliisin käyttämistä toimivaltuuksista on säädetty tarkasti laissa. Opinnäytetyössä selvitetään, miten laajat oikeudet poliisilla on puuttua kuvaamiseen, joka kohdistuu poliisin toimintaan ja poliisin toimenpiteiden kohteena oleviin henkilöihin. Aihe on rajattu nimenomaan julkisilla paikoilla tapahtuvaan toimintaan.
Opinnäytetyö on toteutettu oikeusdogmaattisena eli lainopillisena tutkimuksena. Tutkimuksen alussa on arvioitu sananvapautta koskevaa perusoikeussääntelyä etenkin rajoitusedellytysten osalta, kuvaamista rajoittavaa rikosoikeudellista näkökulmaa sekä poliisin toimivallan määräytymistä. Tämän jälkeen poliisin kohtaamia ongelmatilanteita on pohdittu nykyisen lainsäädännön, lain esitöiden sekä laillisuusvalvojien antamien ratkaisujen avulla ja tehty tulkintaa kuvaamiseen puuttumisesta.
Johtopäätöksinä voidaan sanoa, että sananvapauden ja yksityisyyden suojan väliset kollisiotilanteet ovat erittäin ongelmallisia poliisin näkökulmasta ja lainsäädäntö ei anna aina yksiselitteisiä ratkaisuja näihin tilanteisiin. Poliisilla ei lähtökohtaisesti ole valtuuksia kieltää kuvaamista julkisella paikalla, vaan aina pitäisi löytyä jokin muu keino suojata ristiriidassa olevia oikeusintressejä. Tämän hetkiset toimivaltuudet eivät mielestäni kaikissa tilanteissa mahdollista poliisia turvaamaan tarkoituksenmukaisesti toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden yksityisyyttä.