Kaksosten yksilöllinen kohtaaminen neuvolassa vanhempien kokemana
Kaydi, Ina-Maria; Kärki, Krista; Väisänen, Satu (2019)
Kaydi, Ina-Maria
Kärki, Krista
Väisänen, Satu
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
2019
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201902212601
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201902212601
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tuoda esille kaksosperheen vanhempien näkemys ja kokemus siitä, kuinka yksilöllinen kohtaaminen ja yksilöllisyyden tukeminen toteutuvat kaksoslasten kohdalla neuvolan määräaikaistarkastuksissa. Tarkoituksena oli selvittää teemahaastattelun avulla kaksosten vanhempien kokemuksia aiheesta. Tutkimusta ohjasivat seuraavat kysymykset: ”Miten terveydenhoitajat huomioivat kaksoslasten yksilöllisyyden neuvolatyössä vanhempien näkökulmasta?” ja ”Millaista tukea kaksosten vanhemmat kokevat saaneensa neuvolasta kaksoslasten yksilölliseen kasvatukseen?” Opinnäytetyön tutkimusnäkökulma oli laadullinen. Halusimme opinnäytetyön ennen kaikkea kuvaavan vanhempien kokemuksia kaksosten yksilöllisestä kohtaamisesta ja saamastaan tuesta neuvolassa. Suunnittelimme teemahaastattelun rungon tukemaan tutkimuskysymyksiä.
Haastatteluun osallistui kuusi kaksoslasten vanhempaa, neljässä haastattelussa vanhemmista osallistui toinen ja viidennessä haastattelussa molemmat vanhemmat osallistuivat. Haastatteluosuuden jälkeen äänitteet litteroitiin ja pyrimme mahdollisimman tarkasti kirjaamaan ylös kaiken sanotun sekä haastattelijan, että haastateltavan osalta. Teemahaastattelun tuottama aineisto analysoitiin induktiivisella eli aineistolähtöisellä analyysimenetelmällä.
Keskeisinä tuloksina selvisi, että terveydenhoitajat huomioivat kaksoslapset vastaanotolla hyvin yksilöllisesti ottaen huomioon molemmat lapset omina itsenään. Vanhempien kokema tuki ilmeni siten, että terveydenhoitaja ohjaa kaksosperheet tarvittavien palveluiden piiriin perheiden tarpeet huomioon ottaen ja neuvolan määräaikaistarkastuksien sisältö keskittyy fyysiseen seurantaan. Henkinen tuki ja luottamus kuvautuivat tärkeänä tukimuotona. Osa vanhemmista koki, etteivät he saaneet neuvolasta tukea kaksoslasten yksilölliseen kasvatukseen ollenkaan tai tuki oli riittämätöntä joiltakin osin. Joidenkin vanhempien kohdalla epäluottamus ohjasi omaa asennoitumista ja tuen vastaanottamista. Haastateltavat toivat esille myös kehitysehdotuksia neuvolaan.
Tuloksien kannalta työ onnistui hyvin, ja saimme vastaukset kysymyksiin, joita haimme. Tuloksista on hyötyä myös terveydenhoitajille työssä kehittymiseen sekä sen kautta myös tuleville kaksosvanhemmille ja työmme toimeksiantajalle.
Haastatteluun osallistui kuusi kaksoslasten vanhempaa, neljässä haastattelussa vanhemmista osallistui toinen ja viidennessä haastattelussa molemmat vanhemmat osallistuivat. Haastatteluosuuden jälkeen äänitteet litteroitiin ja pyrimme mahdollisimman tarkasti kirjaamaan ylös kaiken sanotun sekä haastattelijan, että haastateltavan osalta. Teemahaastattelun tuottama aineisto analysoitiin induktiivisella eli aineistolähtöisellä analyysimenetelmällä.
Keskeisinä tuloksina selvisi, että terveydenhoitajat huomioivat kaksoslapset vastaanotolla hyvin yksilöllisesti ottaen huomioon molemmat lapset omina itsenään. Vanhempien kokema tuki ilmeni siten, että terveydenhoitaja ohjaa kaksosperheet tarvittavien palveluiden piiriin perheiden tarpeet huomioon ottaen ja neuvolan määräaikaistarkastuksien sisältö keskittyy fyysiseen seurantaan. Henkinen tuki ja luottamus kuvautuivat tärkeänä tukimuotona. Osa vanhemmista koki, etteivät he saaneet neuvolasta tukea kaksoslasten yksilölliseen kasvatukseen ollenkaan tai tuki oli riittämätöntä joiltakin osin. Joidenkin vanhempien kohdalla epäluottamus ohjasi omaa asennoitumista ja tuen vastaanottamista. Haastateltavat toivat esille myös kehitysehdotuksia neuvolaan.
Tuloksien kannalta työ onnistui hyvin, ja saimme vastaukset kysymyksiin, joita haimme. Tuloksista on hyötyä myös terveydenhoitajille työssä kehittymiseen sekä sen kautta myös tuleville kaksosvanhemmille ja työmme toimeksiantajalle.