Aikuisiässä selkäydinvamman saaneen resilienssin vahvistaminen hoitotyössä : Kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Tikkanen, Elina (2019)
Tikkanen, Elina
Laurea-ammattikorkeakoulu
2019
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201902192504
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201902192504
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata aikuisiässä selkäydinvamman saaneen resilienssin vahvistamista hoitotyössä. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa sairaanhoitajalle tietoa kriiseistä, mielen toiminnasta kriiseissä, selviytymisestä ja resilienssin vahvistamisesta. Tutkimuskysymys oli miten sairaanhoitaja voi hoitotyössä vahvistaa selkäydinvamman saaneen aikuisen resilienssiä ja sitä kautta tukea selviytymistä ja sopeutumista muutoksiin, mitä selkäydinvamma tuo elämään.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen mukaisesti. Teoreettinen viitekehys muodostui kriisin, selkäydinvamman, aikuisiän ja resilienssin määritelmästä. Tutkimusaineisto koostui eri tietokannoista haetuista tutkimuksista ja tutkimusartikkeleista. Aineisto haettiin seuraavista hoitotieteellisistä tietokannoista: Finna, Medic, Pubmed, ProQuest ja Cinahl EBSCO. Työhön valikoitui 2013 – 2018 julkaistuja aineistoja. Mukaan opinnäytetyöhön valittiin yhteensä viisi lähdettä, joista kaikki olivat kansainvälisiä tutkimusartikkeleita. Kerätty tutkimusaineisto analysoitiin teemoittelemalla.
Tulokset teemoiteltiin psyykkisiin, fyysisiin, sosiaalisiin ja hengellisiin tekijöihin resilienssin vahvistamiseksi. Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että pystyvyydentunteen vahvistaminen ja aktiivinen osallistuminen hoitoa koskevaan päätöksentekoon vahvistavat resilienssiä selkäydinvamman saaneella. Sosiaalisella tuella ja tunteiden käsittelyllä on myös suuri merkitys. Tutkimuksista selvisi, että monet selittivät resilienssiä lisäksi vertaistuella ja muiden auttamisella, hengellisyydellä ja sopeutuvalla asenteella. Kipu ja fyysiset haasteet koettiin vaikeimpina. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että hoidon suunnittelussa ja selkäydinvamman saaneen kohtaamisessa tulisi huomioida tutkimuksissa esiin nousseet tekijät. Jatkotutkimuksena olisi mielenkiintoista selvittää, miten resilienssi voi muuttua ajan kuluessa ja syitä tähän.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen mukaisesti. Teoreettinen viitekehys muodostui kriisin, selkäydinvamman, aikuisiän ja resilienssin määritelmästä. Tutkimusaineisto koostui eri tietokannoista haetuista tutkimuksista ja tutkimusartikkeleista. Aineisto haettiin seuraavista hoitotieteellisistä tietokannoista: Finna, Medic, Pubmed, ProQuest ja Cinahl EBSCO. Työhön valikoitui 2013 – 2018 julkaistuja aineistoja. Mukaan opinnäytetyöhön valittiin yhteensä viisi lähdettä, joista kaikki olivat kansainvälisiä tutkimusartikkeleita. Kerätty tutkimusaineisto analysoitiin teemoittelemalla.
Tulokset teemoiteltiin psyykkisiin, fyysisiin, sosiaalisiin ja hengellisiin tekijöihin resilienssin vahvistamiseksi. Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että pystyvyydentunteen vahvistaminen ja aktiivinen osallistuminen hoitoa koskevaan päätöksentekoon vahvistavat resilienssiä selkäydinvamman saaneella. Sosiaalisella tuella ja tunteiden käsittelyllä on myös suuri merkitys. Tutkimuksista selvisi, että monet selittivät resilienssiä lisäksi vertaistuella ja muiden auttamisella, hengellisyydellä ja sopeutuvalla asenteella. Kipu ja fyysiset haasteet koettiin vaikeimpina. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että hoidon suunnittelussa ja selkäydinvamman saaneen kohtaamisessa tulisi huomioida tutkimuksissa esiin nousseet tekijät. Jatkotutkimuksena olisi mielenkiintoista selvittää, miten resilienssi voi muuttua ajan kuluessa ja syitä tähän.