Biologisten lasten kokemuksia sijaissisaruudesta lyhytaikaisissa sijaisperheissä
Marjoniemi, Niina (2019)
Marjoniemi, Niina
Laurea-ammattikorkeakoulu
2019
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201902112184
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201902112184
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni on selvitys lyhytaikaisten sijaisperheiden biologisten lasten kokemuksista ja ajatuksista lyhytaikaisessa sijaisperheessä elämisestä ja sen mukana tuomasta sijaissisaruudesta. Opinnäytetyölläni halusin selvittää myös kokevatko lyhytaikaisten sijaisperheiden biologiset lapset saavansa vanhemmiltaan vähemmän huomiota, jos sijoitettu lapsi vaatii erityistä hoitoa ja huolenpitoa. Opinnäytetyössäni keskityn lyhytaikaisten sijaisperheiden biologisten lasten näkökulmaan tarkoituksena antaa eräälle lastensuojelun työyksikölle lisätietoa ja materiaalia työn kehittämiseen sekä sellaista tietoa, jota voidaan jatkossa hyödyntää lyhytaikaisten sijaisperheiden tukemisessa ja koulutuksissa. Lastensuojelun työyksikön nimeä ei käytetä opinnäytetyössä tietoturvasyistä.
Opinnäytetyöni on laadullinen eli kvalitatiivinen ja se perustuu teoreettisiin lähteisiin sekä tutkimusmenetelmänä käyttämääni teemahaastatteluun. Teoriaosuudessa käsittelen lastensuojelua, perhehoitoa, perhesuhteita sekä sijaisperheisiin liittyvää sijaissisaruutta. Teemahaastattelut toteutin haastattelemalla seitsemää 7-17-vuotiasta lyhytaikaisen sijaisperheen biologista lasta. Haastattelut suoritin eräässä Etelä-suomalaisessa kaupungissa. Keskeisiä teemoja haastatteluissa olivat: perhe, sijaisperheessä eläminen ja sijaissisaruus. Haastatteluaineiston litteroin ja aineiston analysoimiseen käytin kahta menetelmää, jotka ovat laskeminen ja teemoittelu.
Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan sanoa, että lyhytaikaisten sijaisperheiden biologisten lasten kokemukset sijaissisaruudesta olivat pääosin positiivisia. Haastateltujen lasten kokemukset sijaissisaruudesta vaihtelivat jonkin verran lasten iän ja sijoitetun lapsen iän mukaan, mutta pääasiassa haastatellut lapset suhtautuivat sijaislapseen tapauskohtaisesti, eikä niinkään iällä ollut merkitystä. Enemmistö vastanneista koki sijoitettujen lasten kuuluvan heidän perheeseen ainakin sijoituksen keston ajan. Perheen biologiset lapset pitivät sijoitettuja lapsia usein myös sisaruksinaan. Lähes kaikki vastanneet olivat sitä mieltä, että sijaisperheenä toimiminen on ihan normaalia ja luonnollista. Monet vastanneista toivat esille myös ymmärryksensä vanhempiensa työtä kohtaan ja sijoitettujen lasten vaatiman ajan suhteen. Lähes kaikki haastatellut kertoivat jääneensä jossakin kohtaa hieman sijoitetun lapsen varjoon tämän viedessä vanhemman huomiota. Erityisesti vanhempien aika biologisille lapsille koettiin vähentyneen, jos perheessä on monta sijoitettua lasta yhtä aikaa, tai jos sijoitettu lapsi on käytökseltään kovin haastava.
Opinnäytetyöni on laadullinen eli kvalitatiivinen ja se perustuu teoreettisiin lähteisiin sekä tutkimusmenetelmänä käyttämääni teemahaastatteluun. Teoriaosuudessa käsittelen lastensuojelua, perhehoitoa, perhesuhteita sekä sijaisperheisiin liittyvää sijaissisaruutta. Teemahaastattelut toteutin haastattelemalla seitsemää 7-17-vuotiasta lyhytaikaisen sijaisperheen biologista lasta. Haastattelut suoritin eräässä Etelä-suomalaisessa kaupungissa. Keskeisiä teemoja haastatteluissa olivat: perhe, sijaisperheessä eläminen ja sijaissisaruus. Haastatteluaineiston litteroin ja aineiston analysoimiseen käytin kahta menetelmää, jotka ovat laskeminen ja teemoittelu.
Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan sanoa, että lyhytaikaisten sijaisperheiden biologisten lasten kokemukset sijaissisaruudesta olivat pääosin positiivisia. Haastateltujen lasten kokemukset sijaissisaruudesta vaihtelivat jonkin verran lasten iän ja sijoitetun lapsen iän mukaan, mutta pääasiassa haastatellut lapset suhtautuivat sijaislapseen tapauskohtaisesti, eikä niinkään iällä ollut merkitystä. Enemmistö vastanneista koki sijoitettujen lasten kuuluvan heidän perheeseen ainakin sijoituksen keston ajan. Perheen biologiset lapset pitivät sijoitettuja lapsia usein myös sisaruksinaan. Lähes kaikki vastanneet olivat sitä mieltä, että sijaisperheenä toimiminen on ihan normaalia ja luonnollista. Monet vastanneista toivat esille myös ymmärryksensä vanhempiensa työtä kohtaan ja sijoitettujen lasten vaatiman ajan suhteen. Lähes kaikki haastatellut kertoivat jääneensä jossakin kohtaa hieman sijoitetun lapsen varjoon tämän viedessä vanhemman huomiota. Erityisesti vanhempien aika biologisille lapsille koettiin vähentyneen, jos perheessä on monta sijoitettua lasta yhtä aikaa, tai jos sijoitettu lapsi on käytökseltään kovin haastava.