Lasten ja vanhempien osallistaminen päiväkodin toiminnan suunnitteluun – kasvattaja näkökulma
Nurmento, Anniina (2019)
Nurmento, Anniina
Laurea-ammattikorkeakoulu
2019
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201902072053
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201902072053
Tiivistelmä
Uuden varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaan lapsia ja vanhempia tulee osallistaa toiminnan ja varhaiskasvatuksen suunnitteluun päiväkodissa. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata, miten toimintakulttuuri on muuttunut Vantaalaisessa varhaiskasvatusyksikössä toiminnan kehittämisen myötä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tehdä näkyväksi toimintakulttuurin muutoksen vaikutukset. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli myös, että kyseinen varhaiskasvatusyksikkö voisi hyödyntää tutkimuksen tuloksia osallisuuden kehittämisessä ja osallistamisen tietouden ja käytäntöjen lisäämisessä henkilökunnan kesken. Tutkimuskysymyksiksi muodostuvat: Miten vanhempien ja lasten osallistaminen on muuttanut varhaiskasvatushenkilöstön työtä Vantaalaisessa varhaiskasvatusyksikössä? Onko osallistamisen toimintakulttuuri vakiintunut työntekijöiden kesken?
Tutkimus toteutettiin kaksivaiheisena; ensin kyselylomake 14 kasvattajalle ja sitten haastattelu (teemahaastattelu) 7 kasvattajalle. Tutkimusote oli osittain laadullinen, eli kvalitatiivinen ja osittain määrällinen, kvantatiivinen. Tutkimuksessa käytettiin molempia lähestymistapoja, koska ne nähdään toisiaan täydentävinä suuntauksina. Teemahaastattelussa käytiin läpi kyselylomakkeen analysoinnin perusteella esiin nousseita teemoja, joita haluttiin käsitellä tarkemmin. Teemahaastattelun valinta kyselylomakkeen lisäksi tukee tavoitetta saada tietoa kasvatushenkilöstön subjektiivisesta kokemuksesta.
Teoreettisessa viitekehyksessä hyödynnettiin aiempien tutkimusten lisäksi varhaiskasvatuslakia, varhaiskasvatussuunnitelman perusteita ja lapsen oikeuksien sopimusta. Keskeisiä käsitteitä opinnäytetyössäni ovat osallisuus, kasvatuskumppanuus ja toimintakulttuuri.
Osallisuus -käsitteen merkitys oli tutkimukseen osallistuneilla selvä. Vastaajat tiesivät, että heidän tulee varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden ja varhaiskasvatuslain mukaan osallistaa vanhempia ja lapsia toiminnan ja varhaiskasvatuksen suunnitteluun. Siihen kuinka usein osallistamista tehdään, vastaajilla oli paljon hajontaa. Aiemmissa tutkimuksissa tuli esille osallistamisen sallivan ilmapiirin tärkeys. Tutkimukseen osallistuneilla oli erilaisia käytäntöjä lasten ja vanhempien osallistamiseen. Osa koki osallistamisen haastavaksi ja työmäärää lisääväksi, osa taas näki työn muuttuneen mielenkiintoisemmaksi osallistamisen myötä. Myös aiemmissa tutkimuksissa osallistaminen nähtiin toisinaan positiivisena ja toisinaan vähemmän positiivisena asiana. Osa vastaajista koki osallistamisen toimintakulttuurin olevan jo vakiintunut käytäntö työyksikössämme ja osa näki siinä olevan vielä harjoiteltavaa.
Tutkimus toteutettiin kaksivaiheisena; ensin kyselylomake 14 kasvattajalle ja sitten haastattelu (teemahaastattelu) 7 kasvattajalle. Tutkimusote oli osittain laadullinen, eli kvalitatiivinen ja osittain määrällinen, kvantatiivinen. Tutkimuksessa käytettiin molempia lähestymistapoja, koska ne nähdään toisiaan täydentävinä suuntauksina. Teemahaastattelussa käytiin läpi kyselylomakkeen analysoinnin perusteella esiin nousseita teemoja, joita haluttiin käsitellä tarkemmin. Teemahaastattelun valinta kyselylomakkeen lisäksi tukee tavoitetta saada tietoa kasvatushenkilöstön subjektiivisesta kokemuksesta.
Teoreettisessa viitekehyksessä hyödynnettiin aiempien tutkimusten lisäksi varhaiskasvatuslakia, varhaiskasvatussuunnitelman perusteita ja lapsen oikeuksien sopimusta. Keskeisiä käsitteitä opinnäytetyössäni ovat osallisuus, kasvatuskumppanuus ja toimintakulttuuri.
Osallisuus -käsitteen merkitys oli tutkimukseen osallistuneilla selvä. Vastaajat tiesivät, että heidän tulee varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden ja varhaiskasvatuslain mukaan osallistaa vanhempia ja lapsia toiminnan ja varhaiskasvatuksen suunnitteluun. Siihen kuinka usein osallistamista tehdään, vastaajilla oli paljon hajontaa. Aiemmissa tutkimuksissa tuli esille osallistamisen sallivan ilmapiirin tärkeys. Tutkimukseen osallistuneilla oli erilaisia käytäntöjä lasten ja vanhempien osallistamiseen. Osa koki osallistamisen haastavaksi ja työmäärää lisääväksi, osa taas näki työn muuttuneen mielenkiintoisemmaksi osallistamisen myötä. Myös aiemmissa tutkimuksissa osallistaminen nähtiin toisinaan positiivisena ja toisinaan vähemmän positiivisena asiana. Osa vastaajista koki osallistamisen toimintakulttuurin olevan jo vakiintunut käytäntö työyksikössämme ja osa näki siinä olevan vielä harjoiteltavaa.