Lähisuhdeväkivaltarikosten todistelun ongelmien tarkastelu Helsingin hovioikeuspiirin päätöksistä satunnaisotantana vuosilta 2016-2018
Lahtio, Maria (2019)
Lahtio, Maria
Poliisiammattikorkeakoulu
2019
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201902061983
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201902061983
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millaisia ongelmia ja haasteita lähisuhdeväkivaltarikosten todisteluun tuomioistuimessa esiintyy.
Työn aineisto koostui kahdeksasta Helsingin hovioikeuspiirissä vuosina 2016-2018 tehdyistä päätöksestä, joissa esiintyi asianosaisten välillä lähisuhde, sekä rikosnimikkeenä pahoinpitely tai törkeä pahoinpitely. Työn tutkimusmetodina oli oikeusdogmaattinen eli lainopillinen tutkimus, mutta analysoin käyttämääni aineistoa kvalitatiivisen tutkimuksen keinoin.
Aineiston pienen otoskoon vuoksi, ei saaduista tutkimustuloksista voi tehdä yleistäviä päätelmiä. Tulokset kuitenkin puoltavat sitä käsitystä, ettei Suomessa tapahtuville lähisuhdeväkivaltarikoksille useinkaan ole ulkopuolisia todistajia. Näin ollen rikosta tukevaa näyttöä on vaikea saada. Tuloksissa korostuu myös asianomistajan lausuman merkitys, sillä Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun uudistuksen myötä, asianomistajaa, joka ei halua tulla kuulluksi, kohdellaan asianomistaja-todistajana. Asianomistaja-todistajan käyttäessä kokonaiskieltäytymisoikeuttaan, kirjallisten todisteiden merkitys korostuu. Ongelmaksi kuitenkin muodostuu niiden laillinen hyödynnettävyys ja painoarvo, jos vastaaja kiistää teon täysin.
Työn aineisto koostui kahdeksasta Helsingin hovioikeuspiirissä vuosina 2016-2018 tehdyistä päätöksestä, joissa esiintyi asianosaisten välillä lähisuhde, sekä rikosnimikkeenä pahoinpitely tai törkeä pahoinpitely. Työn tutkimusmetodina oli oikeusdogmaattinen eli lainopillinen tutkimus, mutta analysoin käyttämääni aineistoa kvalitatiivisen tutkimuksen keinoin.
Aineiston pienen otoskoon vuoksi, ei saaduista tutkimustuloksista voi tehdä yleistäviä päätelmiä. Tulokset kuitenkin puoltavat sitä käsitystä, ettei Suomessa tapahtuville lähisuhdeväkivaltarikoksille useinkaan ole ulkopuolisia todistajia. Näin ollen rikosta tukevaa näyttöä on vaikea saada. Tuloksissa korostuu myös asianomistajan lausuman merkitys, sillä Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun uudistuksen myötä, asianomistajaa, joka ei halua tulla kuulluksi, kohdellaan asianomistaja-todistajana. Asianomistaja-todistajan käyttäessä kokonaiskieltäytymisoikeuttaan, kirjallisten todisteiden merkitys korostuu. Ongelmaksi kuitenkin muodostuu niiden laillinen hyödynnettävyys ja painoarvo, jos vastaaja kiistää teon täysin.