Aktiivisuusranneke edistämässä 8.-luokkalaisten fyysistä aktiivisuutta
Lukka, Iida; Koivisto, Mervi (2019)
Lukka, Iida
Koivisto, Mervi
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2019
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201902051971
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201902051971
Tiivistelmä
Nuorten liikkumattomuus on merkittävä kansanterveydellinen ongelma. Lisääntyvä lihavuus lisää väestön sairastuvuutta ja kuolleisuutta. Jo lapsuusiän ylipainoisuudella on todettu olevan merkittäviä yhteyksiä painonhallintaongelmiin myöhemmin aikuisiällä. Kansainvälisesti tarkasteltuna Suomessa varhaisessa murrosiässä liikunta-aktiivisuuden väheneminen on poikkeuksellisen suurta ja useiden nuorten fyysinen aktiivisuus vähenee paljon nuoruusiän aikana. Elintapaohjauksella on keskeinen merkitys nuorten liikuntatottumuksissa ja ylipainon ehkäisyssä. Käypä hoito-suosituksen mukaan terveydenhuollon ammattilaisten ja erityisesti kouluterveydenhoitajien tehtävänä on antaa nuorille elintapaohjausta, selvittää liikuntatottumuksia, arvioida liikunnan riittävyyttä sekä sopia tavoitteita ja kannustaa niiden saavuttamisessa.
Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tarkoituksena oli kokeilla kahden viikon ajan aktiivisuusrannekkeiden käyttöä ja selvittää sen mahdollisia vaikutuksia nuorten fyysiseen aktiivisuuteen. Opinnäytetyön tavoitteena oli aktiivisuusrannekkeen käytön avulla lisätä nuorten fyysistä aktiivisuutta ja motivaatiota liikuntaa kohtaan. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, kuinka paljon tai vähän aktiivisuusrannekkeiden kokeilu ja käyttö vaikuttivat nuorten päivittäiseen aktiivisuuteen. Opinnäytetyön tehtävinä oli selvittää, miten paljon nuoret liikkuvat liikuntasuosituksiin nähden, miten nuorten fyysinen aktiivisuus muuttui aktiivisuusrannekkeen ansiosta, lisäsikö aktiivisuusrannekkeen käyttö liikuntamäärän tarkkailua sekä miten kouluterveydenhoitaja voisi työssään hyödyntää aktiivisuusrannekkeita nuorten fyysisen aktiivisuuden edistämisessä.
Aktiivisuusrannekepilotointiin osallistuneet 8.-luokkalaiset nuoret kokivat aktiivisuusrannekkeiden käytön pääosin positiivisena. Nuorten kommenttien perusteella aktiivisuusrannekkeen käyttö ei lisännyt stressiä liikkumisen suhteen. Nuorten keskimääräinen päivittäinen fyysinen aktiivisuus ei tavoittanut yleisiä liikuntasuositusmääriä, sillä nuorten keskimääräinen aktiivisuusaika oli 76 minuuttia päivässä ja liikuntasuositusten mukaan sen tulisi olla vähintään 90 minuuttia päivässä. Pilotoinnin sekä alku- ja loppukyselyiden perusteella pelkkä aktiivisuusrannekkeiden käyttö ei yksinään lisää nuorten fyysistä aktiivisuutta, vaan sen lisäämiseksi tarvitaan myös muita terveyden edistämisen keinoja esimerkiksi kouluterveydenhoitajan toimesta.
Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tarkoituksena oli kokeilla kahden viikon ajan aktiivisuusrannekkeiden käyttöä ja selvittää sen mahdollisia vaikutuksia nuorten fyysiseen aktiivisuuteen. Opinnäytetyön tavoitteena oli aktiivisuusrannekkeen käytön avulla lisätä nuorten fyysistä aktiivisuutta ja motivaatiota liikuntaa kohtaan. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, kuinka paljon tai vähän aktiivisuusrannekkeiden kokeilu ja käyttö vaikuttivat nuorten päivittäiseen aktiivisuuteen. Opinnäytetyön tehtävinä oli selvittää, miten paljon nuoret liikkuvat liikuntasuosituksiin nähden, miten nuorten fyysinen aktiivisuus muuttui aktiivisuusrannekkeen ansiosta, lisäsikö aktiivisuusrannekkeen käyttö liikuntamäärän tarkkailua sekä miten kouluterveydenhoitaja voisi työssään hyödyntää aktiivisuusrannekkeita nuorten fyysisen aktiivisuuden edistämisessä.
Aktiivisuusrannekepilotointiin osallistuneet 8.-luokkalaiset nuoret kokivat aktiivisuusrannekkeiden käytön pääosin positiivisena. Nuorten kommenttien perusteella aktiivisuusrannekkeen käyttö ei lisännyt stressiä liikkumisen suhteen. Nuorten keskimääräinen päivittäinen fyysinen aktiivisuus ei tavoittanut yleisiä liikuntasuositusmääriä, sillä nuorten keskimääräinen aktiivisuusaika oli 76 minuuttia päivässä ja liikuntasuositusten mukaan sen tulisi olla vähintään 90 minuuttia päivässä. Pilotoinnin sekä alku- ja loppukyselyiden perusteella pelkkä aktiivisuusrannekkeiden käyttö ei yksinään lisää nuorten fyysistä aktiivisuutta, vaan sen lisäämiseksi tarvitaan myös muita terveyden edistämisen keinoja esimerkiksi kouluterveydenhoitajan toimesta.