“Ehdottomasti mun rooli valmentajana on kasvattaja.” : 6-7-vuotiaiden lasten joukkueliikunnan valmentajien ohjausosaaminen
Jalanko, Katri; Malmgren, Heidi; Tirri, Jenni (2019)
Jalanko, Katri
Malmgren, Heidi
Tirri, Jenni
Laurea-ammattikorkeakoulu
2019
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201902011825
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201902011825
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää esikoululaisten ja ekaluokkalaisten jalkapalloharrastuksen parissa toimivien vapaaehtoisten kokemuksia valmentamisesta sekä tehdä seuroille näkyväksi valmentajien mahdollinen tuen tarve. Opinnäytetyötä varten haastateltiin lasten jalkapallovalmentajia. Halusimme selvittää ovatko vapaaehtoisina toimivat valmentajat pohtineet omaa rooliaan valmentajina, ohjaajina ja kasvattajina. Vapaaehtoisten valmentajien ohjausosaamista ei ole juuri tutkittu, joten tutkimuksemme tuo uutta näkökulmaa lasten joukkuevalmentamiseen.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena, jota varten haastateltiin kuutta 6-7 –vuotiaiden lasten jalkapallovalmentajaa. Tutkimusmenetelmäksi valikoitui teemahaastattelu. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina. Teemahaastattelu mahdollisti kysymysten joustavan muotoilun ja etenemisen teemoittain. Tutkimuksemme teemat käsittelivät valmentajan roolia, vuorovaikutustaitoja, lapsen kohtaamista, lasten itsetunnon ja kasvun tukemista, motivaatiota ja palautteen antoa.
Opinnäytetyössä pyrittiin selvittämään valmentajien näkemyksiä hyvästä ohjaamisesta sekä ajatuksia siitä millaisia ominaisuuksia ja taitoja hyvällä valmentajalla on. Haastatellut valmentajat näkivät roolinsa ennen kaikkea kasvattajina. Haastatteluissa useimmiten esille nousseet teemat olivat valmentajan rooli, vuorovaikutustaidot ja lapsen itsetunnon tukeminen. Valmentajat olivat hyvin tietoisia roolistaan kasvattajana, joka yllätti kirjoittajat positiivisesti. Valmentajat kokivat myös olevansa turvallisia aikuisia, urheilijan esimerkkejä sekä ryhmätyö- että sosiaalisten taitojen opettajia.
Vuorovaikutustaidoista monet valmentajat nostivat esille lapsen kohtaamisen. Lapsen yksilöllinen kohtaamien koettiin tärkeäksi. Valmentajien mielestä hyvällä valmentajalla oli myös hyvät pedagogiset ja sosiaaliset taidot. Pienten lasten valmentamisessa korostui ohjaamisen merkitys. Hyvä ohjaaminen on sekä tietoperustan, että tutkimuksemme perusteella lapsen kokonaisvaltaista kohtaamista yksilönä, ei vain pelaajana ja vuorovaikutusta lapsen kanssa. Kukaan haastatelluista ei nostanut lajitietoutta valmentajan tärkeimmäksi taidoksi. Valmentajat kertoivat innostamisen tärkeydestä sekä liikunnallisen elämäntavan mallintamisesta lapsille. Lajitekniikkaa tärkeämpää oli valmentajien mukaan luoda onnistumisen kokemuksia ja kokea yhdessä liikkumisen riemua.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena, jota varten haastateltiin kuutta 6-7 –vuotiaiden lasten jalkapallovalmentajaa. Tutkimusmenetelmäksi valikoitui teemahaastattelu. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina. Teemahaastattelu mahdollisti kysymysten joustavan muotoilun ja etenemisen teemoittain. Tutkimuksemme teemat käsittelivät valmentajan roolia, vuorovaikutustaitoja, lapsen kohtaamista, lasten itsetunnon ja kasvun tukemista, motivaatiota ja palautteen antoa.
Opinnäytetyössä pyrittiin selvittämään valmentajien näkemyksiä hyvästä ohjaamisesta sekä ajatuksia siitä millaisia ominaisuuksia ja taitoja hyvällä valmentajalla on. Haastatellut valmentajat näkivät roolinsa ennen kaikkea kasvattajina. Haastatteluissa useimmiten esille nousseet teemat olivat valmentajan rooli, vuorovaikutustaidot ja lapsen itsetunnon tukeminen. Valmentajat olivat hyvin tietoisia roolistaan kasvattajana, joka yllätti kirjoittajat positiivisesti. Valmentajat kokivat myös olevansa turvallisia aikuisia, urheilijan esimerkkejä sekä ryhmätyö- että sosiaalisten taitojen opettajia.
Vuorovaikutustaidoista monet valmentajat nostivat esille lapsen kohtaamisen. Lapsen yksilöllinen kohtaamien koettiin tärkeäksi. Valmentajien mielestä hyvällä valmentajalla oli myös hyvät pedagogiset ja sosiaaliset taidot. Pienten lasten valmentamisessa korostui ohjaamisen merkitys. Hyvä ohjaaminen on sekä tietoperustan, että tutkimuksemme perusteella lapsen kokonaisvaltaista kohtaamista yksilönä, ei vain pelaajana ja vuorovaikutusta lapsen kanssa. Kukaan haastatelluista ei nostanut lajitietoutta valmentajan tärkeimmäksi taidoksi. Valmentajat kertoivat innostamisen tärkeydestä sekä liikunnallisen elämäntavan mallintamisesta lapsille. Lajitekniikkaa tärkeämpää oli valmentajien mukaan luoda onnistumisen kokemuksia ja kokea yhdessä liikkumisen riemua.