Työn keskeytysten vaikutukset sairaanhoitajien työhyvinvointiin
Koivisto, Sanna; Vallivaara, Suvi (2019)
Koivisto, Sanna
Vallivaara, Suvi
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2019
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201901161316
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201901161316
Tiivistelmä
Hoitotyö vaatii paljon aivotyötä. Se sisältää kiirettä ja keskeytyksiä sekä useita päällekkäisiä työtehtäviä. Nämä asiat vaikuttavat sairaanhoitajien työhyvinvointiin. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, milloin työn keskeytyksiä tapahtuu hoitotyössä ja miten työssä tapahtuneet keskeytykset vaikuttavat sairaanhoitajien työhyvinvointiin. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa sairaanhoitajille ja heidän esimiehilleen tietoa, jota voidaan hyödyntää työn ja työhyvinvoinnin kehittämisessä.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Opinnäytetyön aineistoa kerättiin teemahaastattelemalla sairaanhoitajia (n=8) ja se tehtiin erään terveyskeskuksen osastolla. Haastattelut olivat yksilöhaastatteluita. Haastatteluista saatu aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla.
Opinnäytetyön tulosten mukaan työn keskeytykset koetaan sekä hyödyllisinä että haitallisina. Keskeytysten määrät ja ajankohdat vaihtelevat, ja usein keskeytyksiä ilmeneekin enemmän kiireessä. Keskittymistä vaativat tilanteet, kuten lääkkeenjako tulisi saada rauhoitettua, koska tällöin potilasturvallisuus saattaa vaarantua. Positiivinen asenne sekä sairaanhoitajien välinen yhteistyö koetaan kantavana voimana työyhteisössä ja negatiivisuuden taas saastuttavan työilmapiiriä. Tuloksista käy ilmi myös se, että sairaanhoitajilla on käytössään jo keinoja, joilla voidaan ehkäistä työn keskeytyksiä. Näistä keinoista on esimerkkinä työtilojen ja työtehtävien rauhoittaminen sekä hyvä työn ennakointi ja suunnittelu.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että muistamisen ja keskittymisen heikentyminen sekä hoitajan kuormittuminen nousevat suurimpina seurauksina työn keskeytymisestä. Työtä eteenpäin vievät keskeytykset tukevat työtä eikä niillä koeta olevan negatiivista vaikutusta työhyvinvointiin.
Tämän opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi osastoilla, kun suunnitellaan työjärjestyksiä, työtehtävien jakamista sekä suunniteltaessa uusia tiloja. Lisäksi tuloksia voidaan hyödyntää työhyvinvoinnin edistämiseen sekä lisätutkimuksien tekemiseen.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Opinnäytetyön aineistoa kerättiin teemahaastattelemalla sairaanhoitajia (n=8) ja se tehtiin erään terveyskeskuksen osastolla. Haastattelut olivat yksilöhaastatteluita. Haastatteluista saatu aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla.
Opinnäytetyön tulosten mukaan työn keskeytykset koetaan sekä hyödyllisinä että haitallisina. Keskeytysten määrät ja ajankohdat vaihtelevat, ja usein keskeytyksiä ilmeneekin enemmän kiireessä. Keskittymistä vaativat tilanteet, kuten lääkkeenjako tulisi saada rauhoitettua, koska tällöin potilasturvallisuus saattaa vaarantua. Positiivinen asenne sekä sairaanhoitajien välinen yhteistyö koetaan kantavana voimana työyhteisössä ja negatiivisuuden taas saastuttavan työilmapiiriä. Tuloksista käy ilmi myös se, että sairaanhoitajilla on käytössään jo keinoja, joilla voidaan ehkäistä työn keskeytyksiä. Näistä keinoista on esimerkkinä työtilojen ja työtehtävien rauhoittaminen sekä hyvä työn ennakointi ja suunnittelu.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että muistamisen ja keskittymisen heikentyminen sekä hoitajan kuormittuminen nousevat suurimpina seurauksina työn keskeytymisestä. Työtä eteenpäin vievät keskeytykset tukevat työtä eikä niillä koeta olevan negatiivista vaikutusta työhyvinvointiin.
Tämän opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi osastoilla, kun suunnitellaan työjärjestyksiä, työtehtävien jakamista sekä suunniteltaessa uusia tiloja. Lisäksi tuloksia voidaan hyödyntää työhyvinvoinnin edistämiseen sekä lisätutkimuksien tekemiseen.