Laitossijaishuollosta kohti itsenäistä elämää : Turvallisen kiintymyssuhteen merkitys sujuvalle elämänhallinnalle
Wester, Taru; Vahvaselkä-Valkonen, Päivi (2019)
Wester, Taru
Vahvaselkä-Valkonen, Päivi
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2019
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201901161308
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201901161308
Tiivistelmä
Suomessa oli vuonna 2017 noin 17 500 lasta ja nuorta, jotka eivät voineet asua syntymäperheessään. Heistä noin 10 000 on otettu huostaan. Noin 2 300 heistä asui lastensuojelulaitoksessa. Nuorten itsenäistymisprosessi on hyvin erilainen silloin, kun he kasvavat syntymäperheessään, sijaisperheessä tai lastensuojelulaitoksessa. Mutta samat elämänhallintataidot täytyy kuitenkin oppia. Monissa lastensuojelulaitoksissa on yksityiskohtainen ja hyvin dokumentoitu itsenäistymisohjelma. Oli jonkin verran yllättävää huomata, että joissakin laitoksissa tällaista ohjelmaa ei ole tai ohjelman päivittämistä kaivataan.
Tässä opinnäytetyössä tehtiin kysely kuntien lasten sijoitusprosesseista vastaaville sosiaalityöntekijöille,
lastensuojelulaitoksissa itsenäistymisprosessia tukeville nuorten omaohjaajille sekä nuorille itselleen.
Kyselyjen lisäksi pidettiin teemahaastattelu. Kaarinalaiselle Aapeluskodit-lastensuojelulaitokselle laadittiin uusi itsenäistymisuunnitelma tutkimuksessa tehtyjen kyselyjen ja haastatteluaineiston sekä jo olemassa olevien nuoren itsenäistymisuunnitelmien pohjalta. Tämän lisäksi laadittiin sekä nuorten ja omaohjaajien yhteinen nuoren itsenäistymisvaiheita käsittelevä opas. Tutkimus koostui
sekä survey-kyselyistä että ryhmäteemahaastatteluista, johon kokonaisuudessaan osallistui yhteensä viisi omaohjaajaa, kaksi itsenäistymisvaiheessa olevaa nuorta, viisi jo itsenäistynyttä nuorta sekä kaksi sosiaalityöntekijää. Sosiaalityöntekijät osallistuivat vain survey-tutkimukseen. Osallistujajoukko
valikoitui mukaan vapaaehtoisuuden perusteella, ohjaajat ja sosiaalityöntekijät myös ammatillisen toimenkuvansa perusteella. Otannan pienuus ja valikoituneisuus ei mahdollista tutkimustulosten laajaa yleistämistä. Tulosten perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että ne tuovat esiin vastaavanlaisten,aiemmin toteutettujen tutkimusten kaltaisia tuloksia, joiden perusteella voimme päätellä,että laitossijaishuollossa itsenäistyvien nuorten elämänhallintaan liittyvät emotionaaliset ja sosiaaliset haasteet tulisi ottaa huomioon osana itsenäistymissuunnitelmaa.
Opinnäytetyössä käsiteltiinmyös nuoren elämänhallintaan liittyviä elementtejä ja haasteita. Elämänhallintaan vaikuttavat yksilön temperamentti, mutta myös sosiaalinen vuorovaikutus ja ympäristö,jossa hän kasvaa. Opinnäytetyön tekijät pitävät mahdollisimman hyvin sujuvan elämänhallinnan perustana jo varhaislapsuudesta luotavaa turvallista lapsen ja vanhemman tai hänen muun kasvattajansa välistä kiintymyssuhdetta.
Tutkimuksen teoreettinen tausta pohjautuu nuorisotutkimukseen, lastensuojelun nuorisotutkimukseen, elämänhallintateoriaan sekä kiintymyssuhdehäiriöteoriaan.
Tässä opinnäytetyössä tehtiin kysely kuntien lasten sijoitusprosesseista vastaaville sosiaalityöntekijöille,
lastensuojelulaitoksissa itsenäistymisprosessia tukeville nuorten omaohjaajille sekä nuorille itselleen.
Kyselyjen lisäksi pidettiin teemahaastattelu. Kaarinalaiselle Aapeluskodit-lastensuojelulaitokselle laadittiin uusi itsenäistymisuunnitelma tutkimuksessa tehtyjen kyselyjen ja haastatteluaineiston sekä jo olemassa olevien nuoren itsenäistymisuunnitelmien pohjalta. Tämän lisäksi laadittiin sekä nuorten ja omaohjaajien yhteinen nuoren itsenäistymisvaiheita käsittelevä opas. Tutkimus koostui
sekä survey-kyselyistä että ryhmäteemahaastatteluista, johon kokonaisuudessaan osallistui yhteensä viisi omaohjaajaa, kaksi itsenäistymisvaiheessa olevaa nuorta, viisi jo itsenäistynyttä nuorta sekä kaksi sosiaalityöntekijää. Sosiaalityöntekijät osallistuivat vain survey-tutkimukseen. Osallistujajoukko
valikoitui mukaan vapaaehtoisuuden perusteella, ohjaajat ja sosiaalityöntekijät myös ammatillisen toimenkuvansa perusteella. Otannan pienuus ja valikoituneisuus ei mahdollista tutkimustulosten laajaa yleistämistä. Tulosten perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että ne tuovat esiin vastaavanlaisten,aiemmin toteutettujen tutkimusten kaltaisia tuloksia, joiden perusteella voimme päätellä,että laitossijaishuollossa itsenäistyvien nuorten elämänhallintaan liittyvät emotionaaliset ja sosiaaliset haasteet tulisi ottaa huomioon osana itsenäistymissuunnitelmaa.
Opinnäytetyössä käsiteltiinmyös nuoren elämänhallintaan liittyviä elementtejä ja haasteita. Elämänhallintaan vaikuttavat yksilön temperamentti, mutta myös sosiaalinen vuorovaikutus ja ympäristö,jossa hän kasvaa. Opinnäytetyön tekijät pitävät mahdollisimman hyvin sujuvan elämänhallinnan perustana jo varhaislapsuudesta luotavaa turvallista lapsen ja vanhemman tai hänen muun kasvattajansa välistä kiintymyssuhdetta.
Tutkimuksen teoreettinen tausta pohjautuu nuorisotutkimukseen, lastensuojelun nuorisotutkimukseen, elämänhallintateoriaan sekä kiintymyssuhdehäiriöteoriaan.