Paikkatietoaineistojen hyödyntäminen uudistamiskypsässä metsässä
Oksala, Saku (2018)
Oksala, Saku
Hämeen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201901151297
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201901151297
Tiivistelmä
Työn tavoite oli selvittää paikkatietoaineistojen hyödyntämiskelpoisuus uudistuskypsässä metsässä. Paikkatietoaineistoja hyödynnetään nykyisin paljon, joten niiden tarkkuus oli hyvä selvittää. Työssä tarkasteltiin monilähdeinventoinnista (MVMI) saatua tietoa sekä laserkeilausta, jossa on ollut apuna maastokoealoja. Työn referenssikoealoina toimivat Helsingin yliopiston Evon opetusmetsän alueelle arpomat koealat, jotka on mitattu viimeksi vuonna 2014.
MVMI-tieto oli vuodelta 2015 ja laserkeilausestimaatti 2014, joten kasvun aiheuttama vääristymä tuloksissa oli vähäinen. Tuloksista kävi ilmi, että MVMI vähätteli puuston kokonaistilavuutta. Yksityiskohtaisemmassa tarkastelussa havaittiin, että MVMI vähätteli tukkipuun osuutta merkittävästi, mutta liioitteli kuidun määrää. Poikkeuksena tähän oli lehtipuukuitu, jonka määrää MVMI arvioi lähes oikein. Laserkeilaus puolestaan pääsi lähelle todellisuutta, vaikka antoikin männyn kokonaistilavuudelle pienen aliarvion ja kuusen kokonaistilavuudelle pienen yliarvion. Tukki- ja kuituosuuksissa ei ollut laserkeilauksen kohdalla suuria heittoja.
Lähtökohtaisesti MVMI soveltui huonosti hakkuukypsien metsien arviointiin, kun taas laserkeilaus antoi huomattavasti paremman kokonaiskuvan, vaikka silläkin metodilla osa yksittäisistä koealoista antoi hyvin paljon todellisuudesta poikkeavia arvoja. Osa MVMI:n ja laserkeilauksen epätarkkuudesta johtui käytetystä aineistoista. Aineistoja leikattiin hilaruudukosta ja painotettiin pinta-alla, mutta jos koealaa vain vähän leikaavassa hilaruudussa oli koivua, päätyi sitä laskuihin pieniä määriä, vaikka koealalla ei koivua ollutkaan. Tästä huolimatta voitiin todeta, että uudistamiskypsässä metsässä laserkeilaus on huomattavasti MVMI:tä tarkempi, mutta vielä tässä kehitysvaiheessa ei yksinään kelpaa hakkuiden määrittelemiseen.
MVMI-tieto oli vuodelta 2015 ja laserkeilausestimaatti 2014, joten kasvun aiheuttama vääristymä tuloksissa oli vähäinen. Tuloksista kävi ilmi, että MVMI vähätteli puuston kokonaistilavuutta. Yksityiskohtaisemmassa tarkastelussa havaittiin, että MVMI vähätteli tukkipuun osuutta merkittävästi, mutta liioitteli kuidun määrää. Poikkeuksena tähän oli lehtipuukuitu, jonka määrää MVMI arvioi lähes oikein. Laserkeilaus puolestaan pääsi lähelle todellisuutta, vaikka antoikin männyn kokonaistilavuudelle pienen aliarvion ja kuusen kokonaistilavuudelle pienen yliarvion. Tukki- ja kuituosuuksissa ei ollut laserkeilauksen kohdalla suuria heittoja.
Lähtökohtaisesti MVMI soveltui huonosti hakkuukypsien metsien arviointiin, kun taas laserkeilaus antoi huomattavasti paremman kokonaiskuvan, vaikka silläkin metodilla osa yksittäisistä koealoista antoi hyvin paljon todellisuudesta poikkeavia arvoja. Osa MVMI:n ja laserkeilauksen epätarkkuudesta johtui käytetystä aineistoista. Aineistoja leikattiin hilaruudukosta ja painotettiin pinta-alla, mutta jos koealaa vain vähän leikaavassa hilaruudussa oli koivua, päätyi sitä laskuihin pieniä määriä, vaikka koealalla ei koivua ollutkaan. Tästä huolimatta voitiin todeta, että uudistamiskypsässä metsässä laserkeilaus on huomattavasti MVMI:tä tarkempi, mutta vielä tässä kehitysvaiheessa ei yksinään kelpaa hakkuiden määrittelemiseen.