Pöllönelämää suorassa lähetyksessä : miten Yle Luonnon viirupöllölive-kampanja onnistui?
Pihlajaniemi, Mari (2018)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Pihlajaniemi, Mari
Turun ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201901091148
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201901091148
Tiivistelmä
Nykyihmiset ovat enää harvoin suorassa kosketuksessa villieläimiin. Mediassa esitetyillä luontosisällöillä on siksi keskeinen rooli ihmisten luontosuhteen muodostumisessa. Nykyisin verkko ja sosiaalinen media ovat perinteisten viestimien rinnalla tärkeitä luontosisältöjä jakavia kanavia. Luontoaiheisia verkkosisältöjä, erityisesti videoita ja livestreameja, on niiden suosiosta huolimatta tutkittu kuitenkin melko vähän.
Yle Luonnossa alettiin keväällä 2017 lähettää livestreamia viirupöllöjen elämästä. Opinnäytetyöni tuoteosa koostuu tämän viirupöllö-live -kampanjan aikana tuottamistani julkaisuista: verkkoartikkeleista, televisioinserteistä, Facebook-videoista ja radiohaastattelusta. Kirjallisessa osiossa tarkastelen sitä, oliko tuottamillani julkaisuilla merkitystä livestreamin katsojalukujen kehitykseen, ja oliko julkaisukanavien välillä eroja.
Tulosten perusteella televisioinsertit eivät lisänneet livestreamin katseluja. Facebook-videot lisäsivät julkaisupäivänään livestreamin katselukertoja yli 1300 katselulla. Verkkoartikkelien jakaminen Facebokissa puolestaan nosti livestreamin katselukertoja päivän viiveellä, ja nousu oli yli 1400 katselua. Molempien vaikutus oli tilastollisesti merkitsevä. Opinnäytetyöni tulokset antavat viitteitä siitä, että ainakin tämän kampanjan yhteydessä verkkoon toi parhaiten yleisöä verkossa tapahtuva markkinointi. Tulokset voivat olla hyödyllisiä pohdittaessa verkon, sosiaalisen median ja perinteisten joukkotiedotusvälineiden merkitystä verkon sisäänheittäjinä.
Yle Luonnossa alettiin keväällä 2017 lähettää livestreamia viirupöllöjen elämästä. Opinnäytetyöni tuoteosa koostuu tämän viirupöllö-live -kampanjan aikana tuottamistani julkaisuista: verkkoartikkeleista, televisioinserteistä, Facebook-videoista ja radiohaastattelusta. Kirjallisessa osiossa tarkastelen sitä, oliko tuottamillani julkaisuilla merkitystä livestreamin katsojalukujen kehitykseen, ja oliko julkaisukanavien välillä eroja.
Tulosten perusteella televisioinsertit eivät lisänneet livestreamin katseluja. Facebook-videot lisäsivät julkaisupäivänään livestreamin katselukertoja yli 1300 katselulla. Verkkoartikkelien jakaminen Facebokissa puolestaan nosti livestreamin katselukertoja päivän viiveellä, ja nousu oli yli 1400 katselua. Molempien vaikutus oli tilastollisesti merkitsevä. Opinnäytetyöni tulokset antavat viitteitä siitä, että ainakin tämän kampanjan yhteydessä verkkoon toi parhaiten yleisöä verkossa tapahtuva markkinointi. Tulokset voivat olla hyödyllisiä pohdittaessa verkon, sosiaalisen median ja perinteisten joukkotiedotusvälineiden merkitystä verkon sisäänheittäjinä.