Siniviuhkan erikoislajikkeiden kasvunsäätö
Kainu, Petteri (2018)
Kainu, Petteri
Hämeen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018123022931
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018123022931
Tiivistelmä
Kokeellisen opinnäytetyön tarkoituksena oli löytää hyvä lajike ja kasvunsäätöannostelu siniviuhkan värimuunnosten kasvatukseen vuoksi-luodepöydillä. Lajin siniset lajikkeet yleensä soveltuvat hyvin massaviljelyyn ruukussa vuoksi- luode pöydillä. Ne haarovat hyvin ja yksittäisen verson kasvu on hillittyä. Värimuunnosten, kasvutapa on sinisiä yleensä huonompaa; versoja muodostuu vähän ja yksittäisen verson pituuskasvu on voimakasta, nivelväli on pitkä.
Ylläkuvattujen ominaisuuksien lisäksi lajikkeissa on eroavaisuuksia; kukinnan aikaisuus, sekä verson jäykkyys, että mekaanisen rasituksen kesto. Viljeltäessä siniviuhkaa ruukuissa pöydillä, on eduksi että versot kaartuvat ylöspäin kasvaessaan yli ruukun reunan. Rennot lajikkeet kasvavat pöytää pitkin ja näiden laatu kärsii jos myynti viivästyy. Mekaanisen rasituksen kesto on myös tärkeä valintakriteeri hyvälle lajikkeelle, sillä siniviuhkat pakataan tiiviisti, kun ne myydään. Tällöin latvontakohta tai päävarsi saattaa ratketa.
Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsiteltiin eri kasvunsääteitä ja niiden toiminta- että suositeltua käyttötapaa. Opinnäytetyön kokeellinen osuus koostui kasvatuskokeesta. Tähän valittiin neljä siniviuhka lajiketta, kaksi vaaleanpunaista ja kaksi valkoista. Käsittelyt olivat klormekvattikloridi 500 ppm, daminotsidi 2500 ppm, paklobut-ratsoli 20 ppm ja 40 ppm.
Merkittävää laadun paranemista ei havaittu. Paklobutratsoli vähensi versojen pituutta hienoisesti. Klormekvattikloridi ei sovellu siniviuhkalle, se vähentää sivuversojen määrää. Vaaleanpunaisista lajikkeista Abanico Pink ja Pink Charm ovat varsin samanlaiset, Pink Charm oli hivenen joustavampi. Valkoisissa lajikkeissa erot olivat merkittävämmät, Surdiva White on kompaktimpi ja pystykasvuisempi luonnostaan kuin Euphoric White.
Ylläkuvattujen ominaisuuksien lisäksi lajikkeissa on eroavaisuuksia; kukinnan aikaisuus, sekä verson jäykkyys, että mekaanisen rasituksen kesto. Viljeltäessä siniviuhkaa ruukuissa pöydillä, on eduksi että versot kaartuvat ylöspäin kasvaessaan yli ruukun reunan. Rennot lajikkeet kasvavat pöytää pitkin ja näiden laatu kärsii jos myynti viivästyy. Mekaanisen rasituksen kesto on myös tärkeä valintakriteeri hyvälle lajikkeelle, sillä siniviuhkat pakataan tiiviisti, kun ne myydään. Tällöin latvontakohta tai päävarsi saattaa ratketa.
Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsiteltiin eri kasvunsääteitä ja niiden toiminta- että suositeltua käyttötapaa. Opinnäytetyön kokeellinen osuus koostui kasvatuskokeesta. Tähän valittiin neljä siniviuhka lajiketta, kaksi vaaleanpunaista ja kaksi valkoista. Käsittelyt olivat klormekvattikloridi 500 ppm, daminotsidi 2500 ppm, paklobut-ratsoli 20 ppm ja 40 ppm.
Merkittävää laadun paranemista ei havaittu. Paklobutratsoli vähensi versojen pituutta hienoisesti. Klormekvattikloridi ei sovellu siniviuhkalle, se vähentää sivuversojen määrää. Vaaleanpunaisista lajikkeista Abanico Pink ja Pink Charm ovat varsin samanlaiset, Pink Charm oli hivenen joustavampi. Valkoisissa lajikkeissa erot olivat merkittävämmät, Surdiva White on kompaktimpi ja pystykasvuisempi luonnostaan kuin Euphoric White.