Sykevälivaihtelun yhteys koettuun stressiin nuorilla aikuisilla : Stressin ja sen vaikutusten huomioiminen psykofyysisessä fysioterapiassa
Moilanen, Samuli; Metsärinne, Jonas; Päivinen, Tatu (2018)
Moilanen, Samuli
Metsärinne, Jonas
Päivinen, Tatu
Laurea-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121922430
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121922430
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia opiskelijoiden kykyä havaita oma kuormituksensa, sekä selvittää miten hyvin heidän subjektiivinen kokemuksensa omasta stressaantuneisuudestaan korreloi aamun sykevälivaihtelumittausten kanssa. Mittausten avulla pyrimme myös konkretisoimaan opiskelijoille heidän elintapojensa vaikutukset omaan hyvinvointiinsa.
Stressi, uupumus ja siihen vahvasti liittyvät mielenterveysongelmat ovat ajankohtainen ongelma nykymaailmassa. Stressi on nykyään olennainen ongelma myös fysioterapiassa, sillä yhä useammat ihmiset eivät palaudu päivittäisestä psyykkisestä ja fyysisestä kuormituksestaan tarpeeksi, mikä ilmenee esimerkiksi fyysisinä kiputiloina ja motivaation puutteena. Opiskelijoiden koettu stressi on ollut kasvussa vuodesta 2000 ja vuonna 2016 yli 33% opiskelijoista koki kärsivänsä voimakkaasta stressistä. Tutkimusten mukaan opiskelijat halusivat eniten apua nimenomaan stressinhallinnassa.
Opiskelijoiden kuormitusta seurattiin objektiivisesti sykevälivaihtelumittauksilla, sekä subjektiivisesti koettua stressiä ja unenlaatua mittaamalla. Mittausten yhteydessä osallistujat kommentoivat päiväkirjamaisesti päivittäisiä stressiin liittyviä tapahtumia ja tuntemuksia.
Sykevälivaihtelun ja koetun stressin kuvaajia vertaillessa, sykevälivaihtelun ja koetun stressin muutoksilla ei ollut selkeää korrelaatiota. Mittausten ja palautteen seurauksena opiskelijoiden käsitys heidän omasta kuormituksestaan, palautumisestaan ja niiden vaikutuksesta heidän hyvinvointiinsa parantui. Yksi selkeä sykevälivaihtelun ja koetun stressin eroavaisuuksia aiheuttanut tekijä oli alkoholinkäyttö.
Tulokset viittaavat siihen, että opiskelijat eivät aina tunnista stressin ilmenemistä, mutta tämän vahvistaminen vaatisi lisätutkimusta aiheesta. Opiskelijoiden käsitykset stressistä myös eroavat toisistaan, mikä saattaa osaltaan vaikuttaa heidän kykyynsä tunnistaa stressiä. Sykevälivaihtelumittaukset yksinään eivät vaikuttaisi olevan kovin arvokas työkalu. Sykevälivaihtelumittaukset yhdistettynä kokemukseen stressistä ja päiväkirjamaiseen päivittäisen elämän seuraamiseen näyttäisi olevan toimiva työkalu parantamaan opiskelijoiden kykyä tunnistaa ja hallita stressiä.
Stressi, uupumus ja siihen vahvasti liittyvät mielenterveysongelmat ovat ajankohtainen ongelma nykymaailmassa. Stressi on nykyään olennainen ongelma myös fysioterapiassa, sillä yhä useammat ihmiset eivät palaudu päivittäisestä psyykkisestä ja fyysisestä kuormituksestaan tarpeeksi, mikä ilmenee esimerkiksi fyysisinä kiputiloina ja motivaation puutteena. Opiskelijoiden koettu stressi on ollut kasvussa vuodesta 2000 ja vuonna 2016 yli 33% opiskelijoista koki kärsivänsä voimakkaasta stressistä. Tutkimusten mukaan opiskelijat halusivat eniten apua nimenomaan stressinhallinnassa.
Opiskelijoiden kuormitusta seurattiin objektiivisesti sykevälivaihtelumittauksilla, sekä subjektiivisesti koettua stressiä ja unenlaatua mittaamalla. Mittausten yhteydessä osallistujat kommentoivat päiväkirjamaisesti päivittäisiä stressiin liittyviä tapahtumia ja tuntemuksia.
Sykevälivaihtelun ja koetun stressin kuvaajia vertaillessa, sykevälivaihtelun ja koetun stressin muutoksilla ei ollut selkeää korrelaatiota. Mittausten ja palautteen seurauksena opiskelijoiden käsitys heidän omasta kuormituksestaan, palautumisestaan ja niiden vaikutuksesta heidän hyvinvointiinsa parantui. Yksi selkeä sykevälivaihtelun ja koetun stressin eroavaisuuksia aiheuttanut tekijä oli alkoholinkäyttö.
Tulokset viittaavat siihen, että opiskelijat eivät aina tunnista stressin ilmenemistä, mutta tämän vahvistaminen vaatisi lisätutkimusta aiheesta. Opiskelijoiden käsitykset stressistä myös eroavat toisistaan, mikä saattaa osaltaan vaikuttaa heidän kykyynsä tunnistaa stressiä. Sykevälivaihtelumittaukset yksinään eivät vaikuttaisi olevan kovin arvokas työkalu. Sykevälivaihtelumittaukset yhdistettynä kokemukseen stressistä ja päiväkirjamaiseen päivittäisen elämän seuraamiseen näyttäisi olevan toimiva työkalu parantamaan opiskelijoiden kykyä tunnistaa ja hallita stressiä.