’’Joskus aika pitkäksi käy täällä, kun yksin on’’ : Ikäihmisten kokemuksia Suomen Punaisen Ristin ystävätoiminnasta Oulun piirin alueella
Juntunen, Essi; Heikkinen, Heini; Heinonen, Tia (2018)
Juntunen, Essi
Heikkinen, Heini
Heinonen, Tia
Oulun ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121822324
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121822324
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme toimeksiantajana toimi Suomen Punainen Risti. Työmme on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jonka tarkoituksena on kuvailla kotona asuvien ikäihmisten kokemuksia Suomen Punaisen Ristin ystävätoiminnasta Oulun piirin alueella. Tutkimuksemme tavoitteena oli tuottaa tietoa Suomen Punaisen Ristin ystävätoiminnan kohteena olevien ikäihmisten kokemuksista ystävätoiminnasta. Toinen tavoitteemme oli, että tutkimuksen tuottama tieto auttaa Suomen Punaista Ristiä kehittämään ystävätoimintaa, jotta se vastaisi yhä paremmin ikäihmisten tarpeisiin.
Opinnäytetyömme tietoperusta koostuu vapaaehtoistyöstä kolmannella sektorilla, ikäihmisten yksinäisyydestä sekä ikäihmisten sosiaalisista verkostoista ja yhteisöllisyydestä. Tietoperustan olemme muodostaneet perehtymällä ammattikirjallisuuteen, aiempiin aiheeseemme liittyviin tutkimuksiin ja internetlähteisiin. Keräsimme aineiston käyttämällä puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastateltavat löysimme ystävätoiminnassa olevien vapaaehtoisten ystävien kautta sekä Suomen Punaisen Ristin ystävävälityksen kautta. Haastattelimme viittä ystävätoiminnassa mukana olevaa ikäihmistä. Toteutimme haastattelut yksilöhaastatteluina ja analysoimme aineiston käyttämällä teemoittelua. Teemoittelusta nousi esille neljä teemaa, jotka kuvaavat ikäihmisten kokemuksia ystävätoiminnasta: 1. Ystävän kaipuu ystävätoiminnan alkamisen taustalla, 2. Yhdessäolo ystävän kanssa lisää mielenvirkeyttä, 3. Vapaaehtoinen ystävä muodostuu tärkeäksi ja 4. Ystävän kanssa lähdetään kodin ulkopuoliseen ympäristöön.
Tutkimuksen tulosten perusteella ikäihmiset ovat tyytyväisiä Suomen Punaisen Ristin tarjoamaan ystävätoimintaan. Ikäihmiset olivat saaneet ystävätoiminnan myötä psyykkistä ja sosiaalista tukea, sekä mahdollisuuksia vuorovaikutukseen ja osallistumiseen. Ystävätoiminta oli vähentänyt yksinäisyyden kokemista, ja sillä koettiin myös olevan positiivisia vaikutuksia hyvinvointiin. Tuloksista ilmeni myös ikäihmisten huoli muista yksinäisyyttä kokevista ikääntyneistä. Ikäihmisten kokemusten perusteella järjestöiltä odotetaan toimenpiteitä, jotta ne voivat vastata entistä paremmin ikäihmisten kasvavaan yksinäisyyteen.
Tutkimusten tulosten perusteella eri sosiaali- ja terveysalan toimijoiden ja järjestöjen välistä yhteistyötä tulisi kehittää. Jatkotutkimusaiheeksi nousi järjestöjen ja muiden toimijoiden välisen yhteistyön toteutumisen tutkiminen, sekä yhteisten toimintamallien luominen yksinäisyyden vähentämiseksi ja ehkäisemiseksi.
Opinnäytetyömme tietoperusta koostuu vapaaehtoistyöstä kolmannella sektorilla, ikäihmisten yksinäisyydestä sekä ikäihmisten sosiaalisista verkostoista ja yhteisöllisyydestä. Tietoperustan olemme muodostaneet perehtymällä ammattikirjallisuuteen, aiempiin aiheeseemme liittyviin tutkimuksiin ja internetlähteisiin. Keräsimme aineiston käyttämällä puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastateltavat löysimme ystävätoiminnassa olevien vapaaehtoisten ystävien kautta sekä Suomen Punaisen Ristin ystävävälityksen kautta. Haastattelimme viittä ystävätoiminnassa mukana olevaa ikäihmistä. Toteutimme haastattelut yksilöhaastatteluina ja analysoimme aineiston käyttämällä teemoittelua. Teemoittelusta nousi esille neljä teemaa, jotka kuvaavat ikäihmisten kokemuksia ystävätoiminnasta: 1. Ystävän kaipuu ystävätoiminnan alkamisen taustalla, 2. Yhdessäolo ystävän kanssa lisää mielenvirkeyttä, 3. Vapaaehtoinen ystävä muodostuu tärkeäksi ja 4. Ystävän kanssa lähdetään kodin ulkopuoliseen ympäristöön.
Tutkimuksen tulosten perusteella ikäihmiset ovat tyytyväisiä Suomen Punaisen Ristin tarjoamaan ystävätoimintaan. Ikäihmiset olivat saaneet ystävätoiminnan myötä psyykkistä ja sosiaalista tukea, sekä mahdollisuuksia vuorovaikutukseen ja osallistumiseen. Ystävätoiminta oli vähentänyt yksinäisyyden kokemista, ja sillä koettiin myös olevan positiivisia vaikutuksia hyvinvointiin. Tuloksista ilmeni myös ikäihmisten huoli muista yksinäisyyttä kokevista ikääntyneistä. Ikäihmisten kokemusten perusteella järjestöiltä odotetaan toimenpiteitä, jotta ne voivat vastata entistä paremmin ikäihmisten kasvavaan yksinäisyyteen.
Tutkimusten tulosten perusteella eri sosiaali- ja terveysalan toimijoiden ja järjestöjen välistä yhteistyötä tulisi kehittää. Jatkotutkimusaiheeksi nousi järjestöjen ja muiden toimijoiden välisen yhteistyön toteutumisen tutkiminen, sekä yhteisten toimintamallien luominen yksinäisyyden vähentämiseksi ja ehkäisemiseksi.