"Se, että itsensä hyväksyy, auttaa valtavasti" – Erityisherkkien sosiaalialan ammattilaisten kokemuksia työhyvinvoinnistaan ja sen uhkista
Hormia, Mona (2018)
Hormia, Mona
Karelia-ammattikorkeakoulu (Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu)
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121221210
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121221210
Tiivistelmä
Sekä erityisherkkyys (HSP) että työhyvinvointi ovat tutkimuskentällä ajankohtaisia. Tällä tutkielmalla tarkasteltiin aiheita sosiaalialan asiakastyössä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia sosiaalialan ammattilaisten kokemuksia erityisesti erityisherkkyytensä ilmenemisestä työssään ja työhyvinvoinnissaan. Tehtävää tarkennettiin tutkimuskysymyksillä, joilla selvitettiin heidän kokemuksiaan erityisherkkyyden hyvistä ja huonoista puolista työhyvinvointinsa kannalta sekä heidän löytämiään keinoja työhyvinvointinsa edistämiseksi.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisesti käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, jossa aineistona olivat seitsemän eri puolilla Suomea erilaisten asiakasryhmien kanssa toimivan sosiaalialan työntekijän kokemukset. Tutkimusaineisto kultakin saatiin joko teemahaastatteluna tai kirjoitelmana. Teemakysymysten ympärille rakentuneen aineiston sisällönanalyysi tehtiin kokemuksen merkityksiä korostavaa fenomenologista tutkimusperinnettä noudattaen.
Analyysin tuloksena aineistosta löytyi neljä pääteemaa. Avaintekijäksi nousi HSP-piirteistönsä tiedostaminen. Se vapautti, lisäsi itsetuntemusta ja hyvinvointia sekä vahvisti ammatti-identiteettiä. Kun erityisherkkyyspiirteistönsä hyväksyy, on se helpompi valjastaa voimavarakseen myös asiakkaiden hyväksi. Erityisherkkyys nähtiinkin monin tavoin vahvuutena ihmisläheisessä työssä, erityisesti siihen liittyvät kohtaamisen taidot. Toisaalta myös erityisherkillä yleinen kuormittumisalttius toteutui myös tutkituilla. Erityisesti myötätuntostressi sekä ylivirittyneisyystaipumus uhkasivat työhyvinvointia. Tutkitut olivat kuitenkin löytäneet monia omia yksilöllisiä keinoja edistää omaa työhyvinvointiaan, kuten työssä oman rajan vedon ja säännöllisen oman hiljaisen palautumisajan järjestämisen.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisesti käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, jossa aineistona olivat seitsemän eri puolilla Suomea erilaisten asiakasryhmien kanssa toimivan sosiaalialan työntekijän kokemukset. Tutkimusaineisto kultakin saatiin joko teemahaastatteluna tai kirjoitelmana. Teemakysymysten ympärille rakentuneen aineiston sisällönanalyysi tehtiin kokemuksen merkityksiä korostavaa fenomenologista tutkimusperinnettä noudattaen.
Analyysin tuloksena aineistosta löytyi neljä pääteemaa. Avaintekijäksi nousi HSP-piirteistönsä tiedostaminen. Se vapautti, lisäsi itsetuntemusta ja hyvinvointia sekä vahvisti ammatti-identiteettiä. Kun erityisherkkyyspiirteistönsä hyväksyy, on se helpompi valjastaa voimavarakseen myös asiakkaiden hyväksi. Erityisherkkyys nähtiinkin monin tavoin vahvuutena ihmisläheisessä työssä, erityisesti siihen liittyvät kohtaamisen taidot. Toisaalta myös erityisherkillä yleinen kuormittumisalttius toteutui myös tutkituilla. Erityisesti myötätuntostressi sekä ylivirittyneisyystaipumus uhkasivat työhyvinvointia. Tutkitut olivat kuitenkin löytäneet monia omia yksilöllisiä keinoja edistää omaa työhyvinvointiaan, kuten työssä oman rajan vedon ja säännöllisen oman hiljaisen palautumisajan järjestämisen.