Terveydenhoitajien eettiset ongelmat ja niiden ratkaiseminen: COPE-hankkeen kyselyn tuloksia
Muhonen, Anita (2018)
Muhonen, Anita
Laurea-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018113019340
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018113019340
Tiivistelmä
Suomessa on käynnissä laaja julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteellinen uudistus (sote-uudistus). Palveluiden käyttäjien lisäksi sote-uudistus koskee myös erittäin suurta työntekijäkuntaa kunta-alalla. Suomen Akatemian rahoittamassa COPE-hankkeessa (2016-2019) tutkitaan työelämän murrosta sekä siihen liittyvää osaamista. Tavoitteena on kartoittaa suuren muutoksen vaikutuksia työntekijöiden osaamisen vahvistamiseen. COPE–hankkeen osahanke Osaaminen, päätöksenteko ja elinikäinen oppiminen herättelee terveydenhuollon henkilökuntaa haastamaan itseään ja ottamaan vastuuta omasta osaamisestaan tulevissa suurissa muutoksissa.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli saada tietoa terveydenhoitajien päätöksentekoon liittyvistä eettisistä ongelmista ja niiden ratkaisutavoista. Tiedonhankintamenetelmänä oli sähköinen COPE-hankkeen kysely ja tutkimusaihetta lähestyttiin terveydenhoitajien antamien vastausten pohjalta laadullisen sisällön analyysin mukaisesti. Tutkimuskysymykset olivat seuraavat: Minkälaisia eettisiä dilemmoja terveydenhoitajat kohtaavat työssään? Miten terveydenhoitajat ratkaisevat näitä ongelmia? Aineiston muodostivat 59 terveydenhoitajan vastaukset kyselyssä.
Teoreettinen viitekehys rakentui terveydenhuollon etiikasta, Kohlbergin (1987) oikeudenmukaisuusteoriasta ja Gilliganin (1982) huolenpidon etiikasta. Warkin ja Krebsin (1996) kehittämää arkielämän ongelmatyyppi-typologiaa sovellettiin eettisten ongelmien luokittelussa ja Lyonsin (1983) kehittämää oikeudenmukaisuuden ja huolenpidon etiikan luokittelumallia sovellettiin ongelmaratkaisutapojen analysoinnissa.
Tuloksien mukaan terveydenhoitajien yleisin ongelmatyyppi oli säännön soveltaminen (44 %), joka on Warkin ja Krebsin (1996) typologian ulkopuolelta. Toinen keskeinen tulos oli, se että terveydenhoitajien eettisessä ongelmanratkaisuprosessissa korostui oikeudenmukaisuuden etiikka (56 %). Terveydenhoitajien arjessa kohtaamat eettiset ongelmat ratkaistiin pääsääntöisesti sääntöjä noudattamalla oikeudenmukaisuutta painottaen. Monet terveydenhoitajien kuvaamista ongelmista olivat myös käytännöllisiä, eivätkä sisältäneet eettistä pohdintaa. Terveydenhoitajat pohtivat myös vastauksissaan paljon oman toimivaltansa rajoja.
Keskeisin johtopäätös on, että eettinen ongelmanratkaisu on enemmän käytännöllistä kuin reflektiivistä ongelmanratkaisua. Ammattieettistä ongelmanratkaisutaitoa pitäisi opettaa laajemmin peruskoulutuksessa sekä lisä- ja täydennyskoulutuksissa. Opetusta voitaisiin kehitellä toteutettavaksi omilla työpaikoilla, esimerkiksi ohjatun verkkokeskustelun avulla digitaalisella oppimisalustalla. Ammattietiikkaa tulisi painottaa enemmän kaikissa koulutuksissa sekä myös lisätä keskustelua eettisistä ongelmista työpaikoilla.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli saada tietoa terveydenhoitajien päätöksentekoon liittyvistä eettisistä ongelmista ja niiden ratkaisutavoista. Tiedonhankintamenetelmänä oli sähköinen COPE-hankkeen kysely ja tutkimusaihetta lähestyttiin terveydenhoitajien antamien vastausten pohjalta laadullisen sisällön analyysin mukaisesti. Tutkimuskysymykset olivat seuraavat: Minkälaisia eettisiä dilemmoja terveydenhoitajat kohtaavat työssään? Miten terveydenhoitajat ratkaisevat näitä ongelmia? Aineiston muodostivat 59 terveydenhoitajan vastaukset kyselyssä.
Teoreettinen viitekehys rakentui terveydenhuollon etiikasta, Kohlbergin (1987) oikeudenmukaisuusteoriasta ja Gilliganin (1982) huolenpidon etiikasta. Warkin ja Krebsin (1996) kehittämää arkielämän ongelmatyyppi-typologiaa sovellettiin eettisten ongelmien luokittelussa ja Lyonsin (1983) kehittämää oikeudenmukaisuuden ja huolenpidon etiikan luokittelumallia sovellettiin ongelmaratkaisutapojen analysoinnissa.
Tuloksien mukaan terveydenhoitajien yleisin ongelmatyyppi oli säännön soveltaminen (44 %), joka on Warkin ja Krebsin (1996) typologian ulkopuolelta. Toinen keskeinen tulos oli, se että terveydenhoitajien eettisessä ongelmanratkaisuprosessissa korostui oikeudenmukaisuuden etiikka (56 %). Terveydenhoitajien arjessa kohtaamat eettiset ongelmat ratkaistiin pääsääntöisesti sääntöjä noudattamalla oikeudenmukaisuutta painottaen. Monet terveydenhoitajien kuvaamista ongelmista olivat myös käytännöllisiä, eivätkä sisältäneet eettistä pohdintaa. Terveydenhoitajat pohtivat myös vastauksissaan paljon oman toimivaltansa rajoja.
Keskeisin johtopäätös on, että eettinen ongelmanratkaisu on enemmän käytännöllistä kuin reflektiivistä ongelmanratkaisua. Ammattieettistä ongelmanratkaisutaitoa pitäisi opettaa laajemmin peruskoulutuksessa sekä lisä- ja täydennyskoulutuksissa. Opetusta voitaisiin kehitellä toteutettavaksi omilla työpaikoilla, esimerkiksi ohjatun verkkokeskustelun avulla digitaalisella oppimisalustalla. Ammattietiikkaa tulisi painottaa enemmän kaikissa koulutuksissa sekä myös lisätä keskustelua eettisistä ongelmista työpaikoilla.