"Ei kun katkolle, ja katkolta jatkoon" : Katkaisuhoitokokemuksia ja pohdintaa alkoholismin hoidosta
Högander, Linda (2018)
Högander, Linda
Vaasan ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112117701
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112117701
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tehdä näkyväksi päihdehoidon ongelmakohtia ja erityisesti katkaisuhoidon riittämättömyyttä tarpeisiin nähden. Samalla pyrittiin lisäämään tietoa siitä, että alkoholismi on sairaus,
sekä muuttamaan
yhteiskunnassa vallalla olevia negatiivisia asenteita alkoholiriippuvuudesta kärsiviä kohtaan. Tahdosta riippumattoman hoidon näkökulmia pyrittiin myös
tuomaan esille.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on muodostunut alkoholismi-sairauden, alkoholin liikakäytön aiheuttamien yksilö- ja yhteisötason ongelmien sekä päihdehuoltojärjestelmän tarkastelusta. Tutkimus on laadullinen. Aineisto kerättiin viiden puolistrukturoidun haastattelun avulla. Haastattelut toteutettiin eräässä länsisuomalaisessa kaupungissa, ja haastateltavat olivat päihde- ja mielenterveyskuntoutujille suunnatun päivätoimintakeskuksen asiakkaita. He olivat alkoholiriippuvaisia, eli alkoholisteja. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tulokset osoittivat, että alkoholiriippuvainen ei Suomessa aina pääse hoitoon sosiaali- ja terveysministeriön antamien ohjeiden mukaisesti, eivätkä voimassa olevat lakipykälät riitä turvaamaan alkoholistin tarpeenmukaista hoitoa. Päihtyneenä ei aina pääse hoitoon, vaikka päihtymys ei saisi olla peruste olla tarjoamatta hoitoa. Katkaisuhoito tarkoitti haastateltujen asuinpaikkakunnalla vain kolmen – viiden vuorokauden mittaista piipahdusta terveyskeskuksessa, koska
muuta kiireellistä hoitoa ei ollut tarjolla. Useimmiten katkaisun jälkeen alkoholinkäyttö jatkuu kuten ennenkin, eikä siihen yritetä vaikuttaa katkon aikana, tai sen jälkeen.
Pakkokatkoon liittyvät tulokset herättivät kysymyksen, kannattaisiko pakkokatkoon turvautua nykyistä aktiivisemmin. Kaiken kaikkiaan tulokset antavat aihetta pohtia päihdehuollon tilannetta ja erityisesti sitä, että nykyinen päihdehuolto kokonaisuudessaan ei ole kovinkaan tavoitteellista eikä
järjestäytynyttä.
sekä muuttamaan
yhteiskunnassa vallalla olevia negatiivisia asenteita alkoholiriippuvuudesta kärsiviä kohtaan. Tahdosta riippumattoman hoidon näkökulmia pyrittiin myös
tuomaan esille.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on muodostunut alkoholismi-sairauden, alkoholin liikakäytön aiheuttamien yksilö- ja yhteisötason ongelmien sekä päihdehuoltojärjestelmän tarkastelusta. Tutkimus on laadullinen. Aineisto kerättiin viiden puolistrukturoidun haastattelun avulla. Haastattelut toteutettiin eräässä länsisuomalaisessa kaupungissa, ja haastateltavat olivat päihde- ja mielenterveyskuntoutujille suunnatun päivätoimintakeskuksen asiakkaita. He olivat alkoholiriippuvaisia, eli alkoholisteja. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tulokset osoittivat, että alkoholiriippuvainen ei Suomessa aina pääse hoitoon sosiaali- ja terveysministeriön antamien ohjeiden mukaisesti, eivätkä voimassa olevat lakipykälät riitä turvaamaan alkoholistin tarpeenmukaista hoitoa. Päihtyneenä ei aina pääse hoitoon, vaikka päihtymys ei saisi olla peruste olla tarjoamatta hoitoa. Katkaisuhoito tarkoitti haastateltujen asuinpaikkakunnalla vain kolmen – viiden vuorokauden mittaista piipahdusta terveyskeskuksessa, koska
muuta kiireellistä hoitoa ei ollut tarjolla. Useimmiten katkaisun jälkeen alkoholinkäyttö jatkuu kuten ennenkin, eikä siihen yritetä vaikuttaa katkon aikana, tai sen jälkeen.
Pakkokatkoon liittyvät tulokset herättivät kysymyksen, kannattaisiko pakkokatkoon turvautua nykyistä aktiivisemmin. Kaiken kaikkiaan tulokset antavat aihetta pohtia päihdehuollon tilannetta ja erityisesti sitä, että nykyinen päihdehuolto kokonaisuudessaan ei ole kovinkaan tavoitteellista eikä
järjestäytynyttä.