Kun koti taakseni jää : Karjalasta Satakuntaan muuttaneiden evakkojen kokemuksia
Kallila, Laura (2018)
Kallila, Laura
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018110916886
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018110916886
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli haastatella Karjalasta Satakuntaan muuttaneita evakkoja ja selvittää heidän elämänsä olemassaolokokemuksia sekä niiden vaikutus nykyiseen elämään. Tavoitteena oli luoda laadukasta tietoa hoitohenkilöstölle, jota he voivat hyödyntää työskennellessään esimerkiksi evakkojen tai vastaavia kokemuksia kokeneiden kanssa, kuten maahanmuuttajien parissa. Tärkeää oli tuoda olemassaolokokemuksen käsite hoitohenkilökunnan tietoon ja sen merkitys sekä vaikutukset nykyiseen elämään. Aihe oli ajankohtainen, johtuen siitä, että laadullisesti luotettavaa tutkimustulosta on kohta haastavaa saada, sillä evakkoon lähteneiden keski-ikä nousee koko ajan.
Haastatteluun osallistui 14 henkilöä. Haastattelut toteutettiin teemahaastattelemalla syksyllä 2016 sekä keväällä 2017. Jokainen haastattelu toteutettiin henkilökohtaisesti. Haastatteluja ohjasi olemassaolokäsitteistä muodostunut haastattelulomake. Aineisto analysoitiin sisältölähtöisellä analyysillä. Aineiston purkamisessa mukailtiin litterointia. Kuitenkin ajallisesti täydellinen litterointi ei täysin olisi ollut mahdollista, joten purkamisessa litteroitiin, mutta myös korostettiin esille nousseita asioita. Luotettavuuden pitäminen korkealla oli tärkeää haastatteluja purkaessa ja tutkija ei missään vaiheessa haastatteluja purkaessaan muuttanut tai liittänyt aihealueita muuhun aiheeseen, jottei merkitys muuttuisi.
Tutkimustuloksissa ilmeni, että haastateltavien kokemukset olivat melko samanlaisia etenkin sota-aikana. Kokemuksia muisteltiin yleisesti positiivisina. Tunnemuistoja oli vähemmän, lähinnä muisteltiin paikkoja, ihmisiä ja asioita. Haastateltavien nuori ikä puolsi myös sitä, että menneisyydestä oli helpompi päästää irti ja aloittaa elämä uudessa paikassa. Sopeutuminen uuteen paikkaan koettiin suhteellisen helppona. Vanhempi polvi koki hieman enemmän syrjintää. Uuden elämän voimavaroiksi nousi mm. uusi työ, oman elämän rakentaminen, yhteisöllisyys ja uudet sekä vanhat ystävät. Koulutusmahdollisuuksia oli ja osa hyödynsikin sitä. Kaikki haastateltavat pitivät kuitenkin Karjalaisia juuriaan tärkeinä.
Tutkimustuloksia arvioidessani huomasin kokemusten olevan merkittävä osa ihmisen elämää ja vaikuttavan suurestikin siihen mitä olemme nyt. Kokemukset tuovat myös ihmisiä yhteen. Jatkohaasteena näenkin, että ihmisen yksilöllistä kokemustietoa hyödynnettäisiin osana hoitotyötä ja tutkittaisiin sen vaikuttavuutta kokonaisvaltaisen hoidon onnistumisessa.
Haastatteluun osallistui 14 henkilöä. Haastattelut toteutettiin teemahaastattelemalla syksyllä 2016 sekä keväällä 2017. Jokainen haastattelu toteutettiin henkilökohtaisesti. Haastatteluja ohjasi olemassaolokäsitteistä muodostunut haastattelulomake. Aineisto analysoitiin sisältölähtöisellä analyysillä. Aineiston purkamisessa mukailtiin litterointia. Kuitenkin ajallisesti täydellinen litterointi ei täysin olisi ollut mahdollista, joten purkamisessa litteroitiin, mutta myös korostettiin esille nousseita asioita. Luotettavuuden pitäminen korkealla oli tärkeää haastatteluja purkaessa ja tutkija ei missään vaiheessa haastatteluja purkaessaan muuttanut tai liittänyt aihealueita muuhun aiheeseen, jottei merkitys muuttuisi.
Tutkimustuloksissa ilmeni, että haastateltavien kokemukset olivat melko samanlaisia etenkin sota-aikana. Kokemuksia muisteltiin yleisesti positiivisina. Tunnemuistoja oli vähemmän, lähinnä muisteltiin paikkoja, ihmisiä ja asioita. Haastateltavien nuori ikä puolsi myös sitä, että menneisyydestä oli helpompi päästää irti ja aloittaa elämä uudessa paikassa. Sopeutuminen uuteen paikkaan koettiin suhteellisen helppona. Vanhempi polvi koki hieman enemmän syrjintää. Uuden elämän voimavaroiksi nousi mm. uusi työ, oman elämän rakentaminen, yhteisöllisyys ja uudet sekä vanhat ystävät. Koulutusmahdollisuuksia oli ja osa hyödynsikin sitä. Kaikki haastateltavat pitivät kuitenkin Karjalaisia juuriaan tärkeinä.
Tutkimustuloksia arvioidessani huomasin kokemusten olevan merkittävä osa ihmisen elämää ja vaikuttavan suurestikin siihen mitä olemme nyt. Kokemukset tuovat myös ihmisiä yhteen. Jatkohaasteena näenkin, että ihmisen yksilöllistä kokemustietoa hyödynnettäisiin osana hoitotyötä ja tutkittaisiin sen vaikuttavuutta kokonaisvaltaisen hoidon onnistumisessa.