Teesi, antiteesi – montaasi : Rinnastava leikkaus, sen tulkinta ja toteutuminen animaatioelokuvassa ja näytelmäelokuvassa
Leno, Veera (2018)
Leno, Veera
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018110416611
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018110416611
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan rinnastavaa leikkausta tyylikeinona kokopitkässä elokuvassa Sergei Eisensteinin montaasiteorian näkökulmasta. Sivutavoitteena on tutkia leikkaustekniikan käyttömahdollisuuksia näytelmäelokuvassa ja animaatioelokuvassa leikkauksen suunnitteluprosessin kannalta. Tutkielman alussa esitetään hypoteesi, että elokuvateorian periaatteet ovat sovellettavissa niin animaatioon kuin näytelmäelokuvaan tasavertaisesti. Työ pyrkii yleistajuisuuteen ja soveltuu elokuvateoriasta kiinnostuneille audiovisuaalisen alan ammattilaisille ja harrastajille.
Teoriaosuudessa esitellään lineaariseen kerrontaan perustuva jatkuvuusperiaate ja ristiin leikkaamisen tekniikka. Nämä asetetaan vertailuun montaasiteorian ja rinnastavan leikkauksen kanssa, jotka eivät nojaa kerronnan lineaarisuuteen. Rinnastavan leikkauksen tarkoitus on kahta tai useampaa teemaa yhdistäen luoda otosten sarja, jonka kumulatiivinen vaikutus on suurempi kuin otosten yksinään. Lisäksi luodaan katsaus animaation ja näytelmäelokuvan esituotantoprosesseihin. Videoidun elokuvan leikkaaja työskentelee jo olemassa olevan materiaalin pohjalta. Animaation kuvakäsikirjoittaja tuottaa kuvat omasta mielikuvituksestaan. Animaatiokuvakäsikirjoitus käy myös usein läpi lukuisia revisioita.
Tutkimus toteutetaan analysoimalla kahta rinnastavaa montaasikohtausta näytelmäelokuvasta Tom of Finland (2017) ja animaatioelokuvasta Waltz with Bashir (2008). Pohdinnan pyrkimyksenä on selvittää, kuinka montaasiteorian periaatteet niissä toteutuvat ja minkälaisia tulkintoja niissä esitetyistä rinnastuksista voidaan tehdä.
Tutkimuksen lopputulema on, että elokuvan erilaiset tuotantotavat saattavat antaa erilaiset lähtökohdat rinnastavien kohtausten syntymiselle. Työssä selviää, että rinnastavaa leikkausta ei usein käytetä fiktiivisissä animaatioelokuvissa. Kirjoittaja esittää, että näytelmäelokuvan leikkausprosessissa mielleyhtymien montaasin on mahdollista syntyä jo leikkaajan mielessä. Animaatiossa tuotannon suunnitelmallisuus voi rajoittaa spontaanien assosiaatioyhteyksien syntymistä tuotannon varhaisvaiheessa.
Työn alussa esitetty hypoteesi toteutuu, mutta tietyin lisäyksin. Elokuvateoriaa voidaan käyttää teosten analysointiin, mutta sen soveltaminen käytäntöön saattaa olla riippuvainen teoksen esitystekniikasta. Opinnäytetyö pyrkii tuomaan vuoropuhelua elokuva- ja animaatioalojen välille ja on samalla puolustuspuhe leikkauksen moninaisuuden vaalimiseksi.
Teoriaosuudessa esitellään lineaariseen kerrontaan perustuva jatkuvuusperiaate ja ristiin leikkaamisen tekniikka. Nämä asetetaan vertailuun montaasiteorian ja rinnastavan leikkauksen kanssa, jotka eivät nojaa kerronnan lineaarisuuteen. Rinnastavan leikkauksen tarkoitus on kahta tai useampaa teemaa yhdistäen luoda otosten sarja, jonka kumulatiivinen vaikutus on suurempi kuin otosten yksinään. Lisäksi luodaan katsaus animaation ja näytelmäelokuvan esituotantoprosesseihin. Videoidun elokuvan leikkaaja työskentelee jo olemassa olevan materiaalin pohjalta. Animaation kuvakäsikirjoittaja tuottaa kuvat omasta mielikuvituksestaan. Animaatiokuvakäsikirjoitus käy myös usein läpi lukuisia revisioita.
Tutkimus toteutetaan analysoimalla kahta rinnastavaa montaasikohtausta näytelmäelokuvasta Tom of Finland (2017) ja animaatioelokuvasta Waltz with Bashir (2008). Pohdinnan pyrkimyksenä on selvittää, kuinka montaasiteorian periaatteet niissä toteutuvat ja minkälaisia tulkintoja niissä esitetyistä rinnastuksista voidaan tehdä.
Tutkimuksen lopputulema on, että elokuvan erilaiset tuotantotavat saattavat antaa erilaiset lähtökohdat rinnastavien kohtausten syntymiselle. Työssä selviää, että rinnastavaa leikkausta ei usein käytetä fiktiivisissä animaatioelokuvissa. Kirjoittaja esittää, että näytelmäelokuvan leikkausprosessissa mielleyhtymien montaasin on mahdollista syntyä jo leikkaajan mielessä. Animaatiossa tuotannon suunnitelmallisuus voi rajoittaa spontaanien assosiaatioyhteyksien syntymistä tuotannon varhaisvaiheessa.
Työn alussa esitetty hypoteesi toteutuu, mutta tietyin lisäyksin. Elokuvateoriaa voidaan käyttää teosten analysointiin, mutta sen soveltaminen käytäntöön saattaa olla riippuvainen teoksen esitystekniikasta. Opinnäytetyö pyrkii tuomaan vuoropuhelua elokuva- ja animaatioalojen välille ja on samalla puolustuspuhe leikkauksen moninaisuuden vaalimiseksi.