Verdin noidat : Narratiivinen hahmoanalyysi rooleista Azucena ja Ulrica C.G. Jungin iso äiti -arkkityypin näkökulmasta
Fiskaali, Johanna (2018)
Fiskaali, Johanna
Centria-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018110216540
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018110216540
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tarkastellaan Giuseppe Verdin rooleja Azucenaa ja Ulricaa. Molemmat ovat noitahahmoja. Azucena edustaa hoivaavaa äitiä, jumalatarta, kun taas Ulrica eläimellistä, erakoitunutta noita-akkaa. Molemmat noitahahmot kuuluvat psykoanalyytikko Carl Gustav Jungin arkkityyppikategorian iso äiti -arkkityyppiin. Iso äiti edustaa tietoisuuden ylempää tasoa.
Opinnäytetyön metodina oli narratiivinen hahmoanalyysi. Hahmoja on analysoitu kertomuksen eli oopperan libreton perusteella. Trubaduuri oopperan ovat kirjoittaneet Leone Emanuele Bardare ja Salvatore Cammarano. Naamiohuvit on kirjoittanut Antonio Somma. Taustatietona hahmoanalyysille opinnäytetyössä oli käytetty suomalaista tutkimusta noituudesta ja noitavainoista. Noituusilmiön taustalla on pääasiassa yhteiskunnallisia syitä. Noitavainot olivat uuden ajan ilmiö, jossa vainottu eristettiin yhteisöstä ja tuomittiin jopa kuolemaan.
Opinnäytetyössä pohdittiin oopperoissa esille tulleita noituuteen ja noitavainoihin liittyviä teemoja, kuten kosto, katkeruus, trauma ja transsi. Noitahahmo Azucena oopperassa Trubaduuri on traumatisoitunut äitinsä julmasta kohtalosta. Äiti poltettiin roviolla, koska häntä syytettiin noituudesta. Azucena on myös menettänyt lapsensa järkyttävällä tavalla. Ulrica on oopperassa Naamiohuvit eristetty yhteisöstä, hän käyttää mustaa magiaa ja ennustaa tulevaisuutta.
Opinnäytetyössä tarkkailtiin noituutta ja noitavainoja historiallisena ilmiönä ja pohdittiin niiden syitä. Hahmoanalyysissä tarkasteltiin hahmoja Azucena ja Ulrica C.G. Jungin arkkityypin iso äiti näkökulmasta sekä narratiivisen kertomuksen kautta. Opinnäytetyössä pohdittiin noidan merkitystä oopperassa. Noituusilmiöön tutustuminen auttaa laulajaa ymmärtämään noidan roolin inhimillisyyden ja sitä kautta rakentamaan roolia.
Opinnäytetyön metodina oli narratiivinen hahmoanalyysi. Hahmoja on analysoitu kertomuksen eli oopperan libreton perusteella. Trubaduuri oopperan ovat kirjoittaneet Leone Emanuele Bardare ja Salvatore Cammarano. Naamiohuvit on kirjoittanut Antonio Somma. Taustatietona hahmoanalyysille opinnäytetyössä oli käytetty suomalaista tutkimusta noituudesta ja noitavainoista. Noituusilmiön taustalla on pääasiassa yhteiskunnallisia syitä. Noitavainot olivat uuden ajan ilmiö, jossa vainottu eristettiin yhteisöstä ja tuomittiin jopa kuolemaan.
Opinnäytetyössä pohdittiin oopperoissa esille tulleita noituuteen ja noitavainoihin liittyviä teemoja, kuten kosto, katkeruus, trauma ja transsi. Noitahahmo Azucena oopperassa Trubaduuri on traumatisoitunut äitinsä julmasta kohtalosta. Äiti poltettiin roviolla, koska häntä syytettiin noituudesta. Azucena on myös menettänyt lapsensa järkyttävällä tavalla. Ulrica on oopperassa Naamiohuvit eristetty yhteisöstä, hän käyttää mustaa magiaa ja ennustaa tulevaisuutta.
Opinnäytetyössä tarkkailtiin noituutta ja noitavainoja historiallisena ilmiönä ja pohdittiin niiden syitä. Hahmoanalyysissä tarkasteltiin hahmoja Azucena ja Ulrica C.G. Jungin arkkityypin iso äiti näkökulmasta sekä narratiivisen kertomuksen kautta. Opinnäytetyössä pohdittiin noidan merkitystä oopperassa. Noituusilmiöön tutustuminen auttaa laulajaa ymmärtämään noidan roolin inhimillisyyden ja sitä kautta rakentamaan roolia.