Yö kodittomina - Aihe lähemmäs yleisöä
Rahikainen, Emma; Kerminen, Ilse (2018)
Rahikainen, Emma
Kerminen, Ilse
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018100415670
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018100415670
Tiivistelmä
Opinnäytetyö käsittelee median luomaa toiseutta ja esittelee keinoa sen ehkäisemiseksi. Työ on produktimuotoinen opinnäytetyö, jossa aihetta käsitellään tekijöiden kuvaaman dokumenttielokuvan avulla. Elokuvassa kuvataan asunnottomuutta pääkaupunkiseudulla monen eri näkökulman kautta, mutta pohjana toimii tekijöiden läheinen kontakti asunnottomiin. Aihe esitellään itse asunnottomien ja asiantuntijahaastattelujen lisäksi tekijöiden oman kokemuksen kautta. He ryhtyvät projektissa itse kokijoiksi ja kuvaavat itseään asunnottomina viettäessään 24 tuntia kadulla.
Tämän työskentelytavan tarkoituksena on toimia peilinä yleisön ja asunnottomien välillä ja se luokitellaan työssä metodijournalistiseksi lähestymistavaksi. Menetelmän periaatteena on rakentaa kahden eri ihmisryhmän välille eräänlainen silta, jonka tarjoaman läheisen kokemuksen kautta työn uskotaan saavuttavan laajempi ymmärrys aiheesta. Tarkoituksena on siis herättää katsojien empatiakyky tarjoamalla heille samaistumispintaa tekijöiden oman kokemuksen kautta. Tunteisiin ei haluta vedota mässäilevän kerronnan avulla vaan esittämällä aiheen realistisesti ja monia näkökulmia käyttäen. Tämän tekijät uskovat vähentävän toiseuden tunteen syntymistä yleisön ja heille mahdollisesti etäisen aiheen, tässä tapauksessa asunnottomuuden välille.
Toiseus on ilmiö, joka syntyy kun yleisö kokee mediassa esitetyn aiheen itselleen merkityksettömäksi. Tämä pätee erityisesti ihmisryhmiä käsiteltäessä. Nykyisin sosiaalisen median vauhdittaman vihapuheen ja kuplautumisen myötä olisi medioiden entistä tärkeämpää tehdä perusteellista työtä aiheita käsitellessään. Yksi journalismin tärkeistä tehtävistä on herättää ja pitää yllä yhteiskunnallista keskustelua sekä puuttua yhteiskunnassa vallitseviin epäkohtiin. Mikäli yleisön saa kokemaan esitetyt aiheet heille merkityksekkäänä, mahdollistaa se monipuolisen ja rakentavan dialogin.
Dokumenttielokuva Odotus on tehty toiseutta ehkäisevänä produktina. Onnistumista tässä tavoitteessa mitataan koeyleisöllä teetetyn pienimuotoisen kyselyn avulla.
Tämän työskentelytavan tarkoituksena on toimia peilinä yleisön ja asunnottomien välillä ja se luokitellaan työssä metodijournalistiseksi lähestymistavaksi. Menetelmän periaatteena on rakentaa kahden eri ihmisryhmän välille eräänlainen silta, jonka tarjoaman läheisen kokemuksen kautta työn uskotaan saavuttavan laajempi ymmärrys aiheesta. Tarkoituksena on siis herättää katsojien empatiakyky tarjoamalla heille samaistumispintaa tekijöiden oman kokemuksen kautta. Tunteisiin ei haluta vedota mässäilevän kerronnan avulla vaan esittämällä aiheen realistisesti ja monia näkökulmia käyttäen. Tämän tekijät uskovat vähentävän toiseuden tunteen syntymistä yleisön ja heille mahdollisesti etäisen aiheen, tässä tapauksessa asunnottomuuden välille.
Toiseus on ilmiö, joka syntyy kun yleisö kokee mediassa esitetyn aiheen itselleen merkityksettömäksi. Tämä pätee erityisesti ihmisryhmiä käsiteltäessä. Nykyisin sosiaalisen median vauhdittaman vihapuheen ja kuplautumisen myötä olisi medioiden entistä tärkeämpää tehdä perusteellista työtä aiheita käsitellessään. Yksi journalismin tärkeistä tehtävistä on herättää ja pitää yllä yhteiskunnallista keskustelua sekä puuttua yhteiskunnassa vallitseviin epäkohtiin. Mikäli yleisön saa kokemaan esitetyt aiheet heille merkityksekkäänä, mahdollistaa se monipuolisen ja rakentavan dialogin.
Dokumenttielokuva Odotus on tehty toiseutta ehkäisevänä produktina. Onnistumista tässä tavoitteessa mitataan koeyleisöllä teetetyn pienimuotoisen kyselyn avulla.