Karitativ kinesik - om kroppsspråkets roll i vården
Krogerus, Charlotta (2018)
Krogerus, Charlotta
Yrkeshögskolan Arcada
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018091014991
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018091014991
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on osa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) projektia `Me välitämme´, jonka tarkoituksena on lisätä hoitajien eettistä osaamista.
Ihmisten välinen kanssakäyminen jakaantuu sekä sanalliseen että, sanattomaan kommunikointiin. Jos tämä sanaton ns. elekieli on ristiriidassa hoitajan puheen kanssa, potilas turhautuu, huolestuu ja luottamus hoitajaa kohtaan vähenee. Nämä tekijät johtavat siihen, että potilas kärsii. Hoitaja on silloin tietämättään aiheuttanut potilaalle hoidosta johtuvaa kärsimystä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä hoitajien tietoisuutta elekielen tärkeydestä hyvän hoidon kannalta, ja siten vähentää turhaa hoidosta aiheutuvaa kärsimystä.Työ rajoittuu somaattisiin aikuisiin potilaisiin. Teoreettisena viitekehyksenä on käytetty HUS:in arvoja sekä Jane Watsonin hoitotyön teoriaa. Tutkimuksen menetelmänä on käytetty kirjallisuustutkimusta ja siihen liittyvää sisältöanalyysia. Tutkimus löysi seitsemän pääkategoriaa jotka tulisi huomioida potilaan kohtaamisessa: katsekontakti, kosketus, eleet, ilmeet, etäisyys, hoitajan pätevyys ja keskustelu. Näistä pääkategorioista kaikki paitsi `keskustelu´ vastaa ensimmäiseen tutkimuskysymykseen: `Mitkä ovat elekielen keskeisimmät ulottuvuudet somaattisessa hoidossa´. Kaikki seitsemän pääkategoriaa vastaavat toiseen tutkimuskysymykseen: `Miten hoitaja voi ilmaista hoivaavaa elekieltä. Tulos osoitti, että hyvällä sanattomalla kommunikoinnilla on vahva yhteys potilastyytyväisyyteen.
Hoitaja voi ilmaista tätä hoivaavaa elekieltä mm. positiivisella asenteella, pyrkimällä kääntämään keho ja kasvot potilaasta kohti, käyttämällä ilmeitä ja eleitä sopivasti, pyrkimällä hyvään katsekontaktiin, säilyttämällä oikea etäisyys potilaaseen sekä tavoitteellisella ja tietoisella koskettamisella. Hoitajan tulisi lisätä tietoisuuttaan sekä elekielen tärkeydestä että, omasta elekielestään jotta, turhaa hoidosta johtuvaa kärsimystä voitaisiin vähentää.
Ihmisten välinen kanssakäyminen jakaantuu sekä sanalliseen että, sanattomaan kommunikointiin. Jos tämä sanaton ns. elekieli on ristiriidassa hoitajan puheen kanssa, potilas turhautuu, huolestuu ja luottamus hoitajaa kohtaan vähenee. Nämä tekijät johtavat siihen, että potilas kärsii. Hoitaja on silloin tietämättään aiheuttanut potilaalle hoidosta johtuvaa kärsimystä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä hoitajien tietoisuutta elekielen tärkeydestä hyvän hoidon kannalta, ja siten vähentää turhaa hoidosta aiheutuvaa kärsimystä.Työ rajoittuu somaattisiin aikuisiin potilaisiin. Teoreettisena viitekehyksenä on käytetty HUS:in arvoja sekä Jane Watsonin hoitotyön teoriaa. Tutkimuksen menetelmänä on käytetty kirjallisuustutkimusta ja siihen liittyvää sisältöanalyysia. Tutkimus löysi seitsemän pääkategoriaa jotka tulisi huomioida potilaan kohtaamisessa: katsekontakti, kosketus, eleet, ilmeet, etäisyys, hoitajan pätevyys ja keskustelu. Näistä pääkategorioista kaikki paitsi `keskustelu´ vastaa ensimmäiseen tutkimuskysymykseen: `Mitkä ovat elekielen keskeisimmät ulottuvuudet somaattisessa hoidossa´. Kaikki seitsemän pääkategoriaa vastaavat toiseen tutkimuskysymykseen: `Miten hoitaja voi ilmaista hoivaavaa elekieltä. Tulos osoitti, että hyvällä sanattomalla kommunikoinnilla on vahva yhteys potilastyytyväisyyteen.
Hoitaja voi ilmaista tätä hoivaavaa elekieltä mm. positiivisella asenteella, pyrkimällä kääntämään keho ja kasvot potilaasta kohti, käyttämällä ilmeitä ja eleitä sopivasti, pyrkimällä hyvään katsekontaktiin, säilyttämällä oikea etäisyys potilaaseen sekä tavoitteellisella ja tietoisella koskettamisella. Hoitajan tulisi lisätä tietoisuuttaan sekä elekielen tärkeydestä että, omasta elekielestään jotta, turhaa hoidosta johtuvaa kärsimystä voitaisiin vähentää.