Valtakunnallisen Kriisipuhelimen toistuvaissoittajat : Soittamisen syyt ja koetut palvelutarpeet
Saranpää, Karoliina (2018)
Saranpää, Karoliina
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018061513979
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018061513979
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, jonka tarkoituksena on ollut selvittää Suomen Mielenterveysseuran ylläpitämään Valtakunnalliseen Kriisipuhelimeen toistuvasti soittavien henkilöiden soiton syitä ja mahdollisia palvelutarpeita. Toistuvaissoittajalla tarkoitetaan tässä työssä henkilöä, joka soittaa Kriisipuhelimeen useammin kuin kahdesti kuukaudessa, usean kuukauden ajan. Kriisipuhelin on tarkoitettu kertaluonteiseksi avuksi kriisiä läpikäyville. Kuitenkin suuri osa soittajista on toistuvasti yhteydessä. Toistuvaissoittajat eivät soita kriisin vuoksi, vaan taustalla on monesti esimerkiksi halu kertoa kuulumisia. Usein jää epäselväksi, mitä soittajat tarvitsevat. Kriisipuhelin pystyy vastaamaan nykyisillä resursseillaan vain noin kolmannekseen puheluista. Koska toistuvaissoittajat soittavat puheluista huomattavan määrän, he saattavat estää esimerkiksi itsetuhoisen ihmisen mahdollisuuden päästä keskustelemaan.
Aineisto koostuu kahdeksasta satunnaisesti valikoituneen toistuvaissoittajan litteroidusta puhelinhaastattelusta. Haastattelut on tehty Seinäjoen Kriisikeskuksella 3.11.2017 – 14.1.2018 välisenä aikana. Haastattelurunko mukaili Middletonin, Woodwardin, Gunnin, Bassiliosin ja Pirkisin (2016) toteuttaman tutkimuksen haastattelurunkoa. Opinnäytetyön tuloksia on tarkasteltu Middleton ym. (2016) tutkimuksen tuloksien rinnalla.
Opinnäytetyö vahvisti niitä käsityksiä, joita Valtakunnalliseen Kriisipuhelimeen on vuosien kokemuksella syntynyt. Aiemman tutkimuksen sekä tämän työn haastattelujen pohjalta yksinäisyys ja mielenterveyden ongelmat sekä heikko sosiaalinen verkosto ovat tyypillisiä piirteitä toistuvaissoittajille. Ongelmat ovat jatkuneet pitkään, eivätkä soittajat odota tilanteeseensa muutosta. Kriisipuhelin vaikuttaa kannattelevan toistuvaissoittajia päivästä toiseen, mutta on epäselvää, minkälaista palvelua he haluavat tai tarvitsevat. Kriisipuhelinta ei ole tarkoitettu tarjoamaan jatkuvaa tukea, vaan periaatteina ovat kertaluonteinen apu ja kriisi keskustelun keskiössä.
Aineisto koostuu kahdeksasta satunnaisesti valikoituneen toistuvaissoittajan litteroidusta puhelinhaastattelusta. Haastattelut on tehty Seinäjoen Kriisikeskuksella 3.11.2017 – 14.1.2018 välisenä aikana. Haastattelurunko mukaili Middletonin, Woodwardin, Gunnin, Bassiliosin ja Pirkisin (2016) toteuttaman tutkimuksen haastattelurunkoa. Opinnäytetyön tuloksia on tarkasteltu Middleton ym. (2016) tutkimuksen tuloksien rinnalla.
Opinnäytetyö vahvisti niitä käsityksiä, joita Valtakunnalliseen Kriisipuhelimeen on vuosien kokemuksella syntynyt. Aiemman tutkimuksen sekä tämän työn haastattelujen pohjalta yksinäisyys ja mielenterveyden ongelmat sekä heikko sosiaalinen verkosto ovat tyypillisiä piirteitä toistuvaissoittajille. Ongelmat ovat jatkuneet pitkään, eivätkä soittajat odota tilanteeseensa muutosta. Kriisipuhelin vaikuttaa kannattelevan toistuvaissoittajia päivästä toiseen, mutta on epäselvää, minkälaista palvelua he haluavat tai tarvitsevat. Kriisipuhelinta ei ole tarkoitettu tarjoamaan jatkuvaa tukea, vaan periaatteina ovat kertaluonteinen apu ja kriisi keskustelun keskiössä.