När arbetet inte längre är en del av vardagen : Förändring av vanor och roller vid långtidssjukskrivning gentemot återvunnen arbetsförmåga
Orre, Sanna (2018)
Orre, Sanna
Yrkeshögskolan Arcada
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018061213659
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018061213659
Tiivistelmä
Työkyvyttömyys aiheuttaa merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle. Yhtenä syynä on, että usein ihmiset jäävät kotiin pitkiksi ajoiksi ilman, että heihin kohdistetaan aktiivisia toimenpiteitä uudelleenkoulutuksen tai työtehtävien mukauttamisen muodossa. Länsimaissa työtä arvostetaan yleisesti, ja kun se ei enää ole osa luonnollista arkea, katoavat sekä arkiset rutiinit että työntekijän rooli. Näiden menetysten korvaamiseen tarvitaan uusien tapojen muo-dostumista. Tämän on puolestaan osoitettu aiheuttavan esteitä myöhemmälle työhönpaluulle, kun sairauslomalla oleva henkilö on alkanut arvostaa uusia tapoja työn tekoa enemmän. Tutkimustietoa siitä, miten nopeasti tämä tapahtuu, ei ole ollut saatavilla. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli syventää ymmärrystä siitä, miten kolmen kuukauden sairausloma muuttaa henkilön tapoja ja rooleja sekä miten nämä muutokset vaikuttavat mahdolliseen työhönpaluuseen. Tutkimus toteutettiin fenomenologis-hermeneuttisella lähestymistavalla käyttäen Model of Human Occupation -mallia teoreettisena viitekehyksenä. Menetelmänä käytettiin laadullisia tutkimushaastatteluja. Haastattelut tehtiin viidelle naiselle, joilla on tuki- ja liikuntaelinongelmatiikkaa. Iältään he olivat 34-61 vuotta. Haastattelut nauhoitettiin, litteroitiin ja analysoitiin. Tulokset osoittavat, että kolmen kuukauden sairausloman aikana tapahtuneet muutokset niin tavoissa kuin rooleissakin voivat tulla muodostamaan esteen työhönpaluulle, mikäli sairauslomaa pidennetään. Ennen kaikkea esteinä ovat vahvistuneet roolit perhe- ja ystäväsuhteissa sekä kehittyneet uudet hyvät tavat, joita ei haluta syrjäyttää työn vuoksi. Tulokset osoittavat myös, että sairauslomalla oleva henkilö ei halua olla joutilaana, mistä johtuen hän omaksuu nopeasti uusia rutiineja. Lisäksi koetaan pelkoa siitä, että uusista tavoista tulisi luopua jo kolmen kuukauden sairauspoissaolon jälkeen. Tulokset on tärkeä huomioida sairauslomien kestoa pidennettäessä ja ne osoittavat vahvasti, että töihin palaamisen mahdollistavan intervention tulisi tapahtua nopeammin. Tämän toteutumiseksi on sekä terveyden- ja sairaanhoidossa että työmarkkinoilla tarkasteltava nykyisiä toimintakäytäntöjä. Ensin mainitussa varhaisempi moniammatillinen panostus voisi nopeuttaa prosessia, vaikka mahdollistamalla paluun mukautettuihin työtehtäviin.