Laatua rikos- ja riita-asioiden sovitteluun : Tutkimus vapaaehtoisten sovittelijoiden koulutustarpeista etäyhteydellä toteutettavassa sovittelussa
Nieminen, Heidi-Mari (2018)
Nieminen, Heidi-Mari
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060813235
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060813235
Tiivistelmä
Rikos- ja riita-asioiden sovittelu on vapaaehtoinen, puolueeton ja maksuton palvelu erilaisten konfliktien ratkaisemiseksi. Opinnäytetyön tarkoitus oli tutkia sovittelupalvelussa etäyhteydellä toteutettavia sovitteluita ja niihin liittyviä sovittelijoiden osaamisen kehittämistarpeita. Tavoitteena oli tuottaa tutkimuksellista tietoa täydennyskoulutuksen kehittämiseksi.
Tutkimuksen kohderyhmänä olivat vapaaehtoiset sovittelijat. Aineisto kerättiin verkkokyselylomakkeen avulla ja otos koostui viiden sovittelutoimiston sellaisista vapaaehtoisista sovittelijoista ja ammattihenkilöstön jäsenistä, joilla on kokemusta vähintään yhdestä etäyhteydellä toteutetusta sovittelusta. Kysely lähetettiin 416 henkilölle ja siihen vastasi viisikymmentäseitsemän sovittelijaa. Tulosten mukaan etäyhteydellä toteutettujen sovitteluiden koettiin onnistuneen pääsääntöisesti hyvin. Suurimpina haasteina koettiin sovittelutoimistojen erilaiset toimintatavat, videoyhteysmahdollisuuksien puute sekä osapuolten pinnalliseksi jäävä kohtaaminen. Sanattoman viestinnän puuttuminen nähtiin vuorovaikutusta merkittävästi vaikeuttavana tekijänä ja sovittelun osapuolten henkisten haittojen käsitteleminen koettiin vaikeaksi.
Täydennyskoulutuksen kehittämiseen löydettiin neljä tärkeää osa-aluetta. Etäyhteyslaitteistojen käyttökoulutus sekä vuorovaikutustaidot laitteiston välityksellä korostuivat tuloksissa. Resto® menetelmä tulisi kouluttaa kaikille sovittelijoille. Täydennyskoulutuksessa tulisi vahvistaa sovittelijoiden välisen yhteistyön tapoja ja merkitystä. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää sanattoman viestinnän merkityksen ymmärtämiseen sekä sanattoman viestinnän välittämisen keinoihin. Sovittelutoimintaan kaivattiin yhteisiä valtakunnallisia sopimuksia hyväksytyistä toimintatavoista.
Tutkimuksen kohderyhmänä olivat vapaaehtoiset sovittelijat. Aineisto kerättiin verkkokyselylomakkeen avulla ja otos koostui viiden sovittelutoimiston sellaisista vapaaehtoisista sovittelijoista ja ammattihenkilöstön jäsenistä, joilla on kokemusta vähintään yhdestä etäyhteydellä toteutetusta sovittelusta. Kysely lähetettiin 416 henkilölle ja siihen vastasi viisikymmentäseitsemän sovittelijaa. Tulosten mukaan etäyhteydellä toteutettujen sovitteluiden koettiin onnistuneen pääsääntöisesti hyvin. Suurimpina haasteina koettiin sovittelutoimistojen erilaiset toimintatavat, videoyhteysmahdollisuuksien puute sekä osapuolten pinnalliseksi jäävä kohtaaminen. Sanattoman viestinnän puuttuminen nähtiin vuorovaikutusta merkittävästi vaikeuttavana tekijänä ja sovittelun osapuolten henkisten haittojen käsitteleminen koettiin vaikeaksi.
Täydennyskoulutuksen kehittämiseen löydettiin neljä tärkeää osa-aluetta. Etäyhteyslaitteistojen käyttökoulutus sekä vuorovaikutustaidot laitteiston välityksellä korostuivat tuloksissa. Resto® menetelmä tulisi kouluttaa kaikille sovittelijoille. Täydennyskoulutuksessa tulisi vahvistaa sovittelijoiden välisen yhteistyön tapoja ja merkitystä. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää sanattoman viestinnän merkityksen ymmärtämiseen sekä sanattoman viestinnän välittämisen keinoihin. Sovittelutoimintaan kaivattiin yhteisiä valtakunnallisia sopimuksia hyväksytyistä toimintatavoista.