Liharoturisteytysten käyttö lypsykarjatiloilla
Nieminen, Jussi (2018)
Nieminen, Jussi
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060612905
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060612905
Tiivistelmä
Suomalainen lihantuotanto kattaa noin 80 % markkinoiden vaatimasta kysynnästä, ja loput joudutaan tuomaan ulkomailta kuten Puolasta, Saksasta ja Tanskasta. Suurin osa naudanlihantuotannosta perustuu maitorotuisten nautojen kasvatukseen teuraskypsiksi asti. Maitorotuiset naudat kattavat 83 % ja puhtaat liharotuiset vain 17 % lihantuotannostamme.
Välitysvasikoiden huono saatavuus ja lypsylehmien uudistustarve ovat suurimmat vaikuttajat omavaraisuuden heikkouteen. Tehokkailla liharoturisteytyksillä ja eläinten kestävyyteen panostuksella pyritään takaamaan suomalaisen lihan saatavuus tulevaisuudessakin. Jalostussuunnittelulla saadaan valittua ne eläimet, joiden jälkeläiset jatkavat lypsykarjatuotannossa, ja lopuilla voidaan käyttää liharotusiementä lihantuotannon tarpeisiin.
Kysymysten avulla selvitettiin, millä perustein lypsykarjatilalliset valikoivat ne eläimet, joiden jälkeläisiä käytetään tilan tuotannon jatkajina ja mitkä siemennetään lihakarjarodulla. Tutkimus toteutettiin Webropol kyselynä suljetussa Facebook ryhmässä. Kysely suunnattiin lypsykarjatilallisisille, ja vastaajia kertyi kaikkiaan 138 kappaletta.
Vastaajat olivat pääsääntöisesti nuoria yrittäjiä ja tiloilla olevien lypsylehmien määrä oli keskimäärin 50. Perusteista, joilla valitaan uudistukseen käytettävät eläimet, tärkeimpiä olivat taloudelliset tekijät, tarkemmin maidontuotannolliset ja eläinten kestävyyteen vaikuttavat. Liharotuisella siemennettävien valintaperusteet olivat lähes samat, mutta lisänä esiin nousi lypsylehmien uudistustarpeettomuus. Liharoturisteytysprosentti vastaajien tiloilla oli keskimäärin lähes 40 % koko Suomen luvun ollessa noin 20 %. Samankaltaista kyselytutkimusta, jossa kysytään tilallisilta eriteltyjä syitä suoraan, ei ole tehty aikaisemmin. Samaa kyselypohjaa voitaisiin käyttää samankaltaisessa tutkimuksessa tulevaisuudessakin.
Välitysvasikoiden huono saatavuus ja lypsylehmien uudistustarve ovat suurimmat vaikuttajat omavaraisuuden heikkouteen. Tehokkailla liharoturisteytyksillä ja eläinten kestävyyteen panostuksella pyritään takaamaan suomalaisen lihan saatavuus tulevaisuudessakin. Jalostussuunnittelulla saadaan valittua ne eläimet, joiden jälkeläiset jatkavat lypsykarjatuotannossa, ja lopuilla voidaan käyttää liharotusiementä lihantuotannon tarpeisiin.
Kysymysten avulla selvitettiin, millä perustein lypsykarjatilalliset valikoivat ne eläimet, joiden jälkeläisiä käytetään tilan tuotannon jatkajina ja mitkä siemennetään lihakarjarodulla. Tutkimus toteutettiin Webropol kyselynä suljetussa Facebook ryhmässä. Kysely suunnattiin lypsykarjatilallisisille, ja vastaajia kertyi kaikkiaan 138 kappaletta.
Vastaajat olivat pääsääntöisesti nuoria yrittäjiä ja tiloilla olevien lypsylehmien määrä oli keskimäärin 50. Perusteista, joilla valitaan uudistukseen käytettävät eläimet, tärkeimpiä olivat taloudelliset tekijät, tarkemmin maidontuotannolliset ja eläinten kestävyyteen vaikuttavat. Liharotuisella siemennettävien valintaperusteet olivat lähes samat, mutta lisänä esiin nousi lypsylehmien uudistustarpeettomuus. Liharoturisteytysprosentti vastaajien tiloilla oli keskimäärin lähes 40 % koko Suomen luvun ollessa noin 20 %. Samankaltaista kyselytutkimusta, jossa kysytään tilallisilta eriteltyjä syitä suoraan, ei ole tehty aikaisemmin. Samaa kyselypohjaa voitaisiin käyttää samankaltaisessa tutkimuksessa tulevaisuudessakin.