Viiden ja kymmenen minuutin sentrifugoinnin vaikutus plasman trombosyyttipitoisuuteen
Lahtinen, Leena; Sippola, Pia (2018)
Lahtinen, Leena
Sippola, Pia
Tampereen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060612761
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060612761
Tiivistelmä
Sentrifugointi on kliinisen kemian laboratorioissa oleellinen preanalyyttinen vaihe. Sentrifugoinnilla verinäytteistä erotellaan veren eri osat toisistaan ja tavoitteena on saada aikaan mahdollisimman vähäsoluinen seerumi tai plasma. Suuri osa kliinisen kemian määrityksistä tehdään seerumista tai plasmasta ja mitä puhtaampia ne ovat, sitä luotettavampia analyysituloksia saadaan.
Tutkimuksen aihe saatiin Seinäjoen keskussairaalan kliinisen kemian toimintayksiköltä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, onko mahdollista lyhentää toimintayksikössä käytössä oleva 10 minuutin sentrifugointiaika 5 minuuttiin natriumsitraattiputkia ja litiumhepariinigeeliputkia käytettäessä ja siten nopeuttaa näytteiden läpimenoaikoja. Tutkimuksen tarkoituksena oli verrata 5 ja 10 minuutin ajan sentrifugoitujen verinäytteiden plasmasta eroteltujen pinta-, keski- ja pohjafraktioiden puhtautta mittaamalla niiden trombosyyttipitoisuudet.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena- eli määrällisenä tutkimuksena. Kokeellisen osuuden tutkimusmateriaali koostui 160 verinäytteestä, joista 80 oli otettu natriumsitraattiputkeen ja 80 litiumhepariinigeeliputkeen. Molempien putkityyppien näytteistä 40 näytettä sentrifugoitiin 5 minuuttia ja 40 näytettä 10 minuuttia, Thermo Scientific SL 40R-sentrifugilla 2500 g:n suhteellisella sentrifugaalivoimalla. Jokaisen sentrifugoidun näytteen plasma pipetoitiin manuaalisesti kolmeen fraktioon, joista mitattiin trombosyyttipitoisuus Sysmex XE-5000-verenkuva-analysaattorilla. Tulokset käsiteltiin IBM SPSS Statistics-analysointiohjelmalla ja Microsoft Excel taulukkolaskentaohjelmalla.
Tuloksista selvisi, että plasman trombosyyttipitoisuudet olivat pääsääntöisesti pienimmät pintafraktioissa ja määrät nousivat pohjafraktiota kohden riippumatta sentrifugointiajasta ja putkityypistä. Molempiin putkityyppeihin jäi trombosyyttejä selvästi enemmän 5 minuutin kuin 10 minuutin sentrifugoinnilla. Pintafraktioiden trombosyyttipitoisuuksia tarkasteltaessa, 5 ja 10 minuutin sentrifugoinnin erot olivat tilastollisesti erittäin merkitseviä molemmissa putkityypeissä. Tuloksista voitiin vetää se johtopäätös, että verinäytteiden nykyisin käytössä olevaa 10 minuutin sentrifugointiaikaa ei voi lyhentää 5 minuuttiin käytettäessä natriumsitraattiputkia ja litiumhepariinigeeliputkia eikä läpimenoaikoja saada näin nopeutettua.
Tutkimuksen aihe saatiin Seinäjoen keskussairaalan kliinisen kemian toimintayksiköltä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, onko mahdollista lyhentää toimintayksikössä käytössä oleva 10 minuutin sentrifugointiaika 5 minuuttiin natriumsitraattiputkia ja litiumhepariinigeeliputkia käytettäessä ja siten nopeuttaa näytteiden läpimenoaikoja. Tutkimuksen tarkoituksena oli verrata 5 ja 10 minuutin ajan sentrifugoitujen verinäytteiden plasmasta eroteltujen pinta-, keski- ja pohjafraktioiden puhtautta mittaamalla niiden trombosyyttipitoisuudet.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena- eli määrällisenä tutkimuksena. Kokeellisen osuuden tutkimusmateriaali koostui 160 verinäytteestä, joista 80 oli otettu natriumsitraattiputkeen ja 80 litiumhepariinigeeliputkeen. Molempien putkityyppien näytteistä 40 näytettä sentrifugoitiin 5 minuuttia ja 40 näytettä 10 minuuttia, Thermo Scientific SL 40R-sentrifugilla 2500 g:n suhteellisella sentrifugaalivoimalla. Jokaisen sentrifugoidun näytteen plasma pipetoitiin manuaalisesti kolmeen fraktioon, joista mitattiin trombosyyttipitoisuus Sysmex XE-5000-verenkuva-analysaattorilla. Tulokset käsiteltiin IBM SPSS Statistics-analysointiohjelmalla ja Microsoft Excel taulukkolaskentaohjelmalla.
Tuloksista selvisi, että plasman trombosyyttipitoisuudet olivat pääsääntöisesti pienimmät pintafraktioissa ja määrät nousivat pohjafraktiota kohden riippumatta sentrifugointiajasta ja putkityypistä. Molempiin putkityyppeihin jäi trombosyyttejä selvästi enemmän 5 minuutin kuin 10 minuutin sentrifugoinnilla. Pintafraktioiden trombosyyttipitoisuuksia tarkasteltaessa, 5 ja 10 minuutin sentrifugoinnin erot olivat tilastollisesti erittäin merkitseviä molemmissa putkityypeissä. Tuloksista voitiin vetää se johtopäätös, että verinäytteiden nykyisin käytössä olevaa 10 minuutin sentrifugointiaikaa ei voi lyhentää 5 minuuttiin käytettäessä natriumsitraattiputkia ja litiumhepariinigeeliputkia eikä läpimenoaikoja saada näin nopeutettua.