Esipesuaineen levitystekniikan optimointi automaattisessa autonpesukoneessa
Abukar Abdulkadir, Amina (2018)
Abukar Abdulkadir, Amina
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060412425
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060412425
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin kahden suuttimen optimaalista levitystekniikkaa. Työn tarkoitus oli tutkia ja testata, kuinka paljon eri suuttimet irrottivat likaa auton pinnalta silloin, kun auto on automaattisessa autonpesukoneessa. Työn teoriassa käsiteltiin eri suutinten suihkutuskulmaa, pisarakokoa ja suihkun iskuvoimaa. Opinnäytetyön teoriaosuudessa perehdyttiin myös siihen, mitkä eri tekijät vaikuttivat suuttimiin. Nämä tekijät olivat pesunesteen visko-siteetti, lämpötila, paine ja pintajännitys. Työ tehtiin Pine Line Oy:lle.
Työssä testatut suuttimet olivat SSF Spraying Systems Finland Oy:n pistesuihkusuutin ja viuhkasuutin. Lisäksi kokeessa käytettiin teräslevyjä simuloimaan auton ulkopintaa, Pine Line Oy:n bitumikalvospraytä simuloimaan poispestävää likakerrosta ja pesuaineena Power Cleaner -liuotinta. Kokeet tehtiin Metropolia Ammattikorkeakoulun Materiaali- ja pintakäsittelyn laboratoriossa. Kokeeseen kuuluivat sumutuskoe ja vedensuihkutuskoe. Kokeessa käytetyn viuhkasuuttimen malli oli HB1/8U-SS1520 ja pistesuihkusuuttimen B1/8MEG-0004.
Kokeiden jälkeen saatiin kaikkien levyihin jääneen bitumikerroksen pinta-alamassat. Tuloksessa saatiin tietää, kuinka paljon suhteellisesti bitumikalvo oli irronnut levyistä. Kokeessa tehtiin rinnakkaiskokeet ja toistojen määrä oli kolme. Kokeen lopussa laskettiin näytteiden keskiarvo ja toistojen keskihajonta. Kokeessa oli saatu selville, että viuhkasuutin oli parempi irrottamaan likaa laajalla alueella kuin pistesuihkusuutin. Pistesuihkusuutin koetuloksessa kalvoa oli irronnut 8−20 %. Viuhkasuutin koetuloksessa kalvoa oli lähtenyt 60−90 %. Koetuloksien perusteella viuhkasuuttimella saadaan likaa irrotettua tehokkaasti auton laajoilta pinnoilta kuin pistesuihkusuuttimella. Viuhkasuutin on kokeen mukaan taloudellisempi.
Työssä testatut suuttimet olivat SSF Spraying Systems Finland Oy:n pistesuihkusuutin ja viuhkasuutin. Lisäksi kokeessa käytettiin teräslevyjä simuloimaan auton ulkopintaa, Pine Line Oy:n bitumikalvospraytä simuloimaan poispestävää likakerrosta ja pesuaineena Power Cleaner -liuotinta. Kokeet tehtiin Metropolia Ammattikorkeakoulun Materiaali- ja pintakäsittelyn laboratoriossa. Kokeeseen kuuluivat sumutuskoe ja vedensuihkutuskoe. Kokeessa käytetyn viuhkasuuttimen malli oli HB1/8U-SS1520 ja pistesuihkusuuttimen B1/8MEG-0004.
Kokeiden jälkeen saatiin kaikkien levyihin jääneen bitumikerroksen pinta-alamassat. Tuloksessa saatiin tietää, kuinka paljon suhteellisesti bitumikalvo oli irronnut levyistä. Kokeessa tehtiin rinnakkaiskokeet ja toistojen määrä oli kolme. Kokeen lopussa laskettiin näytteiden keskiarvo ja toistojen keskihajonta. Kokeessa oli saatu selville, että viuhkasuutin oli parempi irrottamaan likaa laajalla alueella kuin pistesuihkusuutin. Pistesuihkusuutin koetuloksessa kalvoa oli irronnut 8−20 %. Viuhkasuutin koetuloksessa kalvoa oli lähtenyt 60−90 %. Koetuloksien perusteella viuhkasuuttimella saadaan likaa irrotettua tehokkaasti auton laajoilta pinnoilta kuin pistesuihkusuuttimella. Viuhkasuutin on kokeen mukaan taloudellisempi.