Solunsalpaajien vaikutus suolen limakalvon tiivisliitosproteiineihin
Launonen, Hanna (2018)
Launonen, Hanna
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060111773
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060111773
Tiivistelmä
Syöpä on yksi yleisimmistä kuolinsyistä maailmassa. Syöpää hoidetaan muun muassa solunsalpaajilla eli sytostaateilla, jotka tuhoavat tehokkaasti syöpäsoluja estämällä niiden jakautumisen. Solunsalpaajat vaikuttavat kuitenkin syöpäsolujen lisäksi myös normaaleihin soluihin ja siksi niillä on runsaasti erilaisia haittavaikutuksia. Yleisimpiä solunsalpaajien aiheuttamia haittavaikutuksia ovat suoliston limakalvovauriot ja niistä aiheutuvat vatsaoireet.
Solunsalpaajien aiheuttaman suolen limakalvovaurion kaikkia taustalla olevia syitä ei vielä tunneta. Limakalvovauriosta johtuvien oireiden vuoksi potilaan lääkeannosta joudutaan usein pienentämään, mikä saattaa vaikuttaa myös toipumisennusteeseen. Viime aikoina tutkimuksessa on kiinnostuttu tiivisliitosproteiinien osallisuudesta limakalvovaurion syntyprosessiin. Tiivisliitokset ovat proteiinikomplekseja, jotka liittävät vierekkäiset epiteelisolut tiukasti yhteen. Tiivisliitosten toimintahäiriöt on yhdistetty lisääntyneeseen suoliston läpäisevyyteen sekä erilaisiin tautitiloihin.
Tämän työn tarkoituksena oli tutkia, miten syövän hoidossa yleisesti käytetyt solunsalpaajat vaikuttavat viiden eri tiivisliitosproteiinin, okludiinin, klaudiini-1:n, klaudiini-4:n, ZO-1:n ja JAM-A:n tasoihin rotan ohut- ja paksusuolessa. Tutkimus suoritettiin Western blot -menetelmällä, joka myös optimoitiin kyseisiä proteiineja varten. Insinöörityössä käytetyt suolinäytteet oli kerätty kahdesta eläinkokeesta, joissa rotille oli annosteltu kolmea eri solunsalpaajaa: 5-fluorourasiilia, oksaliplatiinia, irinotekaania sekä 5-flourourasiilin ja irinotekaanin yhdistelmää.
Western blot -menetelmä optimoitiin, ja okludiinin, klaudiini-1:n, klaudiini-4:n ja JAM-A:n tasot saatiin määritetyiksi. ZO-1:n tasoa ei saatu luotettavasti selvitetyksi. Klaudiini-1:n ja JAM-A:n tasoissa ei tapahtunut tilastollisesti merkitseviä muutoksia. Solunsalpaajien yhdistelmä laski tilastollisesti merkitsevästi klaudiini-4:n tasoa ohutsuolessa. Sytostaatit vaikuttivat eniten okludiinin tasoihin, jotka nousivat ryhmissä, joissa oli havaittu eniten limakalvovaurioita. Näin ollen voidaan todeta, että okludiini ja klaudiini-4 ovat yhteydessä limakalvovaurioihin. Seuraavassa tutkimuksessa olisi tarpeen selvittää ajan vaikutusta okludiinin tason muutoksiin solunsalpaajien antamisen jälkeen. Tutkimuksia tulisi jatkaa myös suuremmalla aineistolla.
Solunsalpaajien aiheuttaman suolen limakalvovaurion kaikkia taustalla olevia syitä ei vielä tunneta. Limakalvovauriosta johtuvien oireiden vuoksi potilaan lääkeannosta joudutaan usein pienentämään, mikä saattaa vaikuttaa myös toipumisennusteeseen. Viime aikoina tutkimuksessa on kiinnostuttu tiivisliitosproteiinien osallisuudesta limakalvovaurion syntyprosessiin. Tiivisliitokset ovat proteiinikomplekseja, jotka liittävät vierekkäiset epiteelisolut tiukasti yhteen. Tiivisliitosten toimintahäiriöt on yhdistetty lisääntyneeseen suoliston läpäisevyyteen sekä erilaisiin tautitiloihin.
Tämän työn tarkoituksena oli tutkia, miten syövän hoidossa yleisesti käytetyt solunsalpaajat vaikuttavat viiden eri tiivisliitosproteiinin, okludiinin, klaudiini-1:n, klaudiini-4:n, ZO-1:n ja JAM-A:n tasoihin rotan ohut- ja paksusuolessa. Tutkimus suoritettiin Western blot -menetelmällä, joka myös optimoitiin kyseisiä proteiineja varten. Insinöörityössä käytetyt suolinäytteet oli kerätty kahdesta eläinkokeesta, joissa rotille oli annosteltu kolmea eri solunsalpaajaa: 5-fluorourasiilia, oksaliplatiinia, irinotekaania sekä 5-flourourasiilin ja irinotekaanin yhdistelmää.
Western blot -menetelmä optimoitiin, ja okludiinin, klaudiini-1:n, klaudiini-4:n ja JAM-A:n tasot saatiin määritetyiksi. ZO-1:n tasoa ei saatu luotettavasti selvitetyksi. Klaudiini-1:n ja JAM-A:n tasoissa ei tapahtunut tilastollisesti merkitseviä muutoksia. Solunsalpaajien yhdistelmä laski tilastollisesti merkitsevästi klaudiini-4:n tasoa ohutsuolessa. Sytostaatit vaikuttivat eniten okludiinin tasoihin, jotka nousivat ryhmissä, joissa oli havaittu eniten limakalvovaurioita. Näin ollen voidaan todeta, että okludiini ja klaudiini-4 ovat yhteydessä limakalvovaurioihin. Seuraavassa tutkimuksessa olisi tarpeen selvittää ajan vaikutusta okludiinin tason muutoksiin solunsalpaajien antamisen jälkeen. Tutkimuksia tulisi jatkaa myös suuremmalla aineistolla.