Yhdistääkö yhteiskehittäminen työyhteisöä? : Turun kaupungin lastensuojelun sijaishuollon laitoshoidon paikantaminen rakennemuutoksen keskellä
Tolonen, Katja (2017)
Tolonen, Katja
Turun ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018053111717
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018053111717
Tiivistelmä
Lapsi- ja perhepalvelujen toimintaympäristössä on ollut paljon muutoksia viime aikoina. Muutosten isoimpina tekijöinä ovat olleet muuttunut yhteiskunta, muuttuneet lait sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluja uudistetaan Juha Sipilän hallituksen käynnistämässä Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmassa (LAPE – ohjelma 2016–2018). Sen avulla tavoitellaan peruspalvelujen vahvistamista ja painopisteen siirtämistä ennaltaehkäiseviin työmuotoihin. Turun kaupungin lastensuojelun kehittämisessä on hallituksen muutosohjelman kanssa sama suunta.
Suomessa sijoitettiin vuoden 2015 aikana kodin ulkopuolelle kaikkiaan 17 664 lasta ja nuorta, joten sijaishuoltopaikan laadulla on suuri merkitys monen lapsen ja nuoren elämässä. Jokainen lapsi saa syntyessään oikeuksia. Niiden noudattamiseen tulee kiinnittää huomiota aina, mutta erityisesti sijaishuollon sijoituksen aikana. Ohjaajien työpanos sijoitusprosessissa on merkityksellinen. Sijaishuollon laitoshoidon perusta löytyy YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksesta.
Lapsen edun toteutuminen, muutokset lastensuojelussa ja sijaishuollon ohjaustyön muuttuminen innostivat minut tekemään juuri tämän kehittämistyön. Olen kehittämishankkeeni avulla halunnut ottaa osaa sijaishuollon laitoshoidon muutoskeskusteluun. Kehittämishankkeen toimintaympäristö oli Turun kaupungin Makslankadun lastenkoti, jossa itse toimin ohjaajana. Hanke toteutettiin pääosin kevään 2017 aikana, kun Luostarinkadun lastenkodin osasto yksi ja Makslankadun lastenkoti yhdistyivät. Kehittämishankkeen yhtenä tavoitteena oli löytää yhtenäinen suunta sijaishuollon ohjaajan ammattiosaamisen kehittämiseen. Tavoitteena oli käydä uudessa työyhteisössä arvokeskustelua ja määritellä yhteisiä toimintalinjoja uudelleen.
Tietoperustaan on koottu lastensuojelun sijaishuollon tilaan ja kehittämistarpeisiin tällä hetkellä oleellisesti vaikuttavat seikat. Hanke eteni spiraalimaisesti ja kehittämismenetelminä käytettiin ennakkotehtäviä, työpajoja ja kehittäjänuoria. Työyhteisön yhteiset arvokeskustelut ja toimintalinjojen määrittely ovat antaneet ymmärrystä muutostarpeelle ja suunnan yhteiskehittämiselle. Arvojen yhtenäistäminen muutosten keskellä toimii ilmeisen hyvänä mielenkiinnon herättäjänä yhteiskehittämiselle. Jatkossa kehittämishankkeen tuottama informaatio on hyödynnettävissä työyhteisön kehittämisessä. Tämä hanke osoitti, että yksikkö sitoutuu työnantajan asettamiin strategioihin, työyhteisön yhtenäisiin arvoihin ja on valmis yhtenäisesti kehittämään työtään asiakkaiden parhaaksi.
Suomessa sijoitettiin vuoden 2015 aikana kodin ulkopuolelle kaikkiaan 17 664 lasta ja nuorta, joten sijaishuoltopaikan laadulla on suuri merkitys monen lapsen ja nuoren elämässä. Jokainen lapsi saa syntyessään oikeuksia. Niiden noudattamiseen tulee kiinnittää huomiota aina, mutta erityisesti sijaishuollon sijoituksen aikana. Ohjaajien työpanos sijoitusprosessissa on merkityksellinen. Sijaishuollon laitoshoidon perusta löytyy YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksesta.
Lapsen edun toteutuminen, muutokset lastensuojelussa ja sijaishuollon ohjaustyön muuttuminen innostivat minut tekemään juuri tämän kehittämistyön. Olen kehittämishankkeeni avulla halunnut ottaa osaa sijaishuollon laitoshoidon muutoskeskusteluun. Kehittämishankkeen toimintaympäristö oli Turun kaupungin Makslankadun lastenkoti, jossa itse toimin ohjaajana. Hanke toteutettiin pääosin kevään 2017 aikana, kun Luostarinkadun lastenkodin osasto yksi ja Makslankadun lastenkoti yhdistyivät. Kehittämishankkeen yhtenä tavoitteena oli löytää yhtenäinen suunta sijaishuollon ohjaajan ammattiosaamisen kehittämiseen. Tavoitteena oli käydä uudessa työyhteisössä arvokeskustelua ja määritellä yhteisiä toimintalinjoja uudelleen.
Tietoperustaan on koottu lastensuojelun sijaishuollon tilaan ja kehittämistarpeisiin tällä hetkellä oleellisesti vaikuttavat seikat. Hanke eteni spiraalimaisesti ja kehittämismenetelminä käytettiin ennakkotehtäviä, työpajoja ja kehittäjänuoria. Työyhteisön yhteiset arvokeskustelut ja toimintalinjojen määrittely ovat antaneet ymmärrystä muutostarpeelle ja suunnan yhteiskehittämiselle. Arvojen yhtenäistäminen muutosten keskellä toimii ilmeisen hyvänä mielenkiinnon herättäjänä yhteiskehittämiselle. Jatkossa kehittämishankkeen tuottama informaatio on hyödynnettävissä työyhteisön kehittämisessä. Tämä hanke osoitti, että yksikkö sitoutuu työnantajan asettamiin strategioihin, työyhteisön yhtenäisiin arvoihin ja on valmis yhtenäisesti kehittämään työtään asiakkaiden parhaaksi.