Laite-etsintä rikostutkinnassa Lohjan poliisiasemalla
Järvinen, Riku (2018)
Järvinen, Riku
Laurea-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018052810619
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018052810619
Tiivistelmä
Opinnäytetyön toimeksiantaja on Länsi-Uudenmaan poliisilaitos, johon Lohjan poliisiasema kuuluu. Opinnäytetyön työelämäohjaajana toimii Lohjan poliisiaseman toiminnasta vastaava rikoskomisario Rauli Salonen. Opinnäytetyön tavoitteena on kerätä tietoa laite-etsinnän käytöstä Lohjan poliisiaseman rikostutkinnassa ja hankittua tietoa analysoimalla tunnistaa mahdollisia kehityskohteita rikostutkijoiden osaamisessa, asenteissa ja toimintatavoissa. Opinnäytetyöhön aihe ja tavoitteet on määritetty yhdessä rikoskomisario Salosen kanssa, käytännön työelämässä tehtyjen havaintojen perusteella. Opinnäytetyön tuloksia on tarkoitus käyttää pohjana rikostutkijoiden täydennyskoulutuksessa.
Laite-etsintää koskevaa tutkittua tietoa tai kirjallisuutta ei ole juurikaan saatavilla. Tätä tutkimusta tehtäessä on perehdytty pääasiassa lainsäädäntöön, lainvalmisteluasiakirjoihin sekä Poliisiammattikorkeakoululla laadittuun materiaaliin.
Tutkimus toteutettiin alkuvuodesta 2018. Ensimmäisessä työvaiheessa analysoitiin yhteensä 27 esitutkintapöytäkirjaa sellaisista rikoksista, joiden esitutkinnan yhteydessä on toimitettu laite-etsintä. Analyysillä kerättiin tietoa laite-etsinnän käytöstä. Täydentävänä tiedonhankintamenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja toisessa työvaiheessa. Lohjan poliisiasemalla haastateltiin 5 tutkijaa, jotka valikoitiin ns. eliittiotannalla. Haastatteluilla kartoitettiin tutkijoiden osaamistasoa ja asenteita.
Tulosten mukaan tutkijat eivät ole kovin perehtyneitä laite-etsintää koskevaan sääntelyyn ja sen käyttöön liittyy useita epävarmuustekijöitä ja harhakäsityksiä. Tutkijat pitävät laite-etsintää erittäin hyödyllisenä, joskin prosessuaalisesti raskaana pakkokeinona. Keskeisimpiä esteitä sille ettei laite-etsintää käytetä enemmän, ovat tietämättömyys, prosessin raskaus ja käsitys siitä, ettei laite-etsinnöillä olisi saatavilla enempää tutkinnallista hyötyä. Tutkijat tahtovat koulutusta aiheeseen liittyen. Laite-etsintöjä toimitetaan lähes yksinomaan pitkäkestoisessa rikostutkinnassa ja verrattain törkeiden rikosten yhteydessä. Laite-etsinnät kohdistuvat lähes aina rikoksesta epäiltyjen puhelimiin.
Tulosten pohjalta ehdotetaan käytännönläheisen koulutuksen järjestämistä rikostutkijoille laite-etsinnän perustietoisuuden ja käyttömahdollisuuksien tunnistamisen lisäämiseksi. Täten voitaisiin madaltaa pakkokeinon käyttökynnystä, jolloin rikosvastuun kohdentuminen ja uhrien oikeusturva odotettavasti parantuisi. Rikoskomisario Salonen on jo ilmoittanut tutkimuksen tekovaiheessa, että työn valmistuttua koulutusta järjestetään. Tutkimuksella tuotettu tieto on täten vaikuttamassa rikostutkijoiden työpaikkakoulutuksen järjestelyihin ja sisältöön.
Koska kyseessä on ensimmäinen laite-etsintää käsittelevä tutkimus, jatkotutkimusaiheita on runsaasti. Kyseeseen tulisivat esim. verrokkitutkimukset muille poliisiyksiköille ja muille pakkokeinoille, rikosprosessiin liittyvien muiden viranomaisten asenteet ja tietämys laite-etsinnästä, laite-etsinnällä saadun näytön hyödyllisyys rikosprosessin myöhemmissä vaiheissa ja seurantatutkimus Lohjalle tulevaisuudessa.
Laite-etsintää koskevaa tutkittua tietoa tai kirjallisuutta ei ole juurikaan saatavilla. Tätä tutkimusta tehtäessä on perehdytty pääasiassa lainsäädäntöön, lainvalmisteluasiakirjoihin sekä Poliisiammattikorkeakoululla laadittuun materiaaliin.
Tutkimus toteutettiin alkuvuodesta 2018. Ensimmäisessä työvaiheessa analysoitiin yhteensä 27 esitutkintapöytäkirjaa sellaisista rikoksista, joiden esitutkinnan yhteydessä on toimitettu laite-etsintä. Analyysillä kerättiin tietoa laite-etsinnän käytöstä. Täydentävänä tiedonhankintamenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja toisessa työvaiheessa. Lohjan poliisiasemalla haastateltiin 5 tutkijaa, jotka valikoitiin ns. eliittiotannalla. Haastatteluilla kartoitettiin tutkijoiden osaamistasoa ja asenteita.
Tulosten mukaan tutkijat eivät ole kovin perehtyneitä laite-etsintää koskevaan sääntelyyn ja sen käyttöön liittyy useita epävarmuustekijöitä ja harhakäsityksiä. Tutkijat pitävät laite-etsintää erittäin hyödyllisenä, joskin prosessuaalisesti raskaana pakkokeinona. Keskeisimpiä esteitä sille ettei laite-etsintää käytetä enemmän, ovat tietämättömyys, prosessin raskaus ja käsitys siitä, ettei laite-etsinnöillä olisi saatavilla enempää tutkinnallista hyötyä. Tutkijat tahtovat koulutusta aiheeseen liittyen. Laite-etsintöjä toimitetaan lähes yksinomaan pitkäkestoisessa rikostutkinnassa ja verrattain törkeiden rikosten yhteydessä. Laite-etsinnät kohdistuvat lähes aina rikoksesta epäiltyjen puhelimiin.
Tulosten pohjalta ehdotetaan käytännönläheisen koulutuksen järjestämistä rikostutkijoille laite-etsinnän perustietoisuuden ja käyttömahdollisuuksien tunnistamisen lisäämiseksi. Täten voitaisiin madaltaa pakkokeinon käyttökynnystä, jolloin rikosvastuun kohdentuminen ja uhrien oikeusturva odotettavasti parantuisi. Rikoskomisario Salonen on jo ilmoittanut tutkimuksen tekovaiheessa, että työn valmistuttua koulutusta järjestetään. Tutkimuksella tuotettu tieto on täten vaikuttamassa rikostutkijoiden työpaikkakoulutuksen järjestelyihin ja sisältöön.
Koska kyseessä on ensimmäinen laite-etsintää käsittelevä tutkimus, jatkotutkimusaiheita on runsaasti. Kyseeseen tulisivat esim. verrokkitutkimukset muille poliisiyksiköille ja muille pakkokeinoille, rikosprosessiin liittyvien muiden viranomaisten asenteet ja tietämys laite-etsinnästä, laite-etsinnällä saadun näytön hyödyllisyys rikosprosessin myöhemmissä vaiheissa ja seurantatutkimus Lohjalle tulevaisuudessa.