Osa-aikaisten maatalouslomittajien lisätyömahdollisuudet
Korhonen, Miika (2018)
Korhonen, Miika
Savonia-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805249977
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805249977
Tiivistelmä
Maatalouslomituksen työvoimasta suuri osa on palkattu osa-aikaisella työsopimuksella. Osa-aikaisuuden syynä on nykyaikaisten maatalousyritysten eläintenhoitoon käytettävän ajan pieneneminen. Laki rajaa lomittajien työtehtävät koskemaan vain eläintenhoitotöitä. Lomittajien koulutus ja työkokemus mahdollistaisi muidenkin maatilan töiden tekemisen.
Opinnäytetyössä tutkittiin teemahaastattelujen avulla osa-aikaisten lomittajien mahdollisuuksia tehdä tiloilla muitakin, kuin kotieläintenhoitotöitä. Tutkimuksessa haastateltiin kunnan toimistohenkilöstöä, maatalousyrittäjiä ja lomittajia. Haastatteluilla saatiin varmistettua, että käytännön toteutuksena lomittajien työpanoksen hyödyntäminen on mahdollista, koska kunnassa on käytössä ohjelmistot, joissa varsinaisen lomituksen kustannukset voitaisiin pitää erillään mahdollisista lisätöistä. Toimeksiantajana oli Pielisen Karjalan Kehittämiskeskus Oy PIKES.
Ajatus lomittajien hyödyntämisestä maatalousyritysten tilapäiseen työvoimantarpeeseen herätti vain positiivia ajatuksia haastateltavissa. Lomittajat kokivat, että omasta halukkuudesta lähtevä lisätyön tekeminen olisi heille hieno mahdollisuus tehdä muitakin töitä, kuin välttämättömiä kotieläinten hoitotöitä. Maatalousyrittäjien haastattelujen perusteella tämäntyyppiselle palvelulle olisi tarvetta. Yrittäjät voisivat matalan kynnyksen palvelusta saada lisätyövoimaa. Lomittaja voisi tehdä lisätöitä lomituspäivän jatkona, mistä seuraisi molemminpuolinen hyöty. Lomittajat saisivat lisäansioita ja yrittäjät apua töiden organisointiin. Toiminnan aloittaminen hyödyntämällä jo olemassa olevia resursseja ei vaatisi kovinkaan suuria ponnisteluja.
Maatalousyritysten ulkoisen työvoiman hyödyntämisen esteenä on usein tilojen maksuvalmius, joka sulkee pois työntekijän pidempiaikaisen palkkaamisen. Lomittajat työskentelevät jo valmiiksi maatiloilla, joten lisätyötä haluavien ja työvoimaa satunnaisesti tarvitsevien tilojen yhteen saattaminen olisi lomituksen ohessa mahdollista järjestää. Lomituksen ylläpidosta vastaavien paikallisyksikköjen käytössä ovat resurssit, joilla työpanoksen myyminen tiloille olisi toteutettavissa. Paikallisyksikköjä hallinnoivat kunnat ovat kuitenkin esteellisiä laajempaan palveluntuotantoon varsinkin, jos kunta joutuu palveluntuotannossa kilpailutilanteeseen.
Opinnäytetyössä tutkittiin teemahaastattelujen avulla osa-aikaisten lomittajien mahdollisuuksia tehdä tiloilla muitakin, kuin kotieläintenhoitotöitä. Tutkimuksessa haastateltiin kunnan toimistohenkilöstöä, maatalousyrittäjiä ja lomittajia. Haastatteluilla saatiin varmistettua, että käytännön toteutuksena lomittajien työpanoksen hyödyntäminen on mahdollista, koska kunnassa on käytössä ohjelmistot, joissa varsinaisen lomituksen kustannukset voitaisiin pitää erillään mahdollisista lisätöistä. Toimeksiantajana oli Pielisen Karjalan Kehittämiskeskus Oy PIKES.
Ajatus lomittajien hyödyntämisestä maatalousyritysten tilapäiseen työvoimantarpeeseen herätti vain positiivia ajatuksia haastateltavissa. Lomittajat kokivat, että omasta halukkuudesta lähtevä lisätyön tekeminen olisi heille hieno mahdollisuus tehdä muitakin töitä, kuin välttämättömiä kotieläinten hoitotöitä. Maatalousyrittäjien haastattelujen perusteella tämäntyyppiselle palvelulle olisi tarvetta. Yrittäjät voisivat matalan kynnyksen palvelusta saada lisätyövoimaa. Lomittaja voisi tehdä lisätöitä lomituspäivän jatkona, mistä seuraisi molemminpuolinen hyöty. Lomittajat saisivat lisäansioita ja yrittäjät apua töiden organisointiin. Toiminnan aloittaminen hyödyntämällä jo olemassa olevia resursseja ei vaatisi kovinkaan suuria ponnisteluja.
Maatalousyritysten ulkoisen työvoiman hyödyntämisen esteenä on usein tilojen maksuvalmius, joka sulkee pois työntekijän pidempiaikaisen palkkaamisen. Lomittajat työskentelevät jo valmiiksi maatiloilla, joten lisätyötä haluavien ja työvoimaa satunnaisesti tarvitsevien tilojen yhteen saattaminen olisi lomituksen ohessa mahdollista järjestää. Lomituksen ylläpidosta vastaavien paikallisyksikköjen käytössä ovat resurssit, joilla työpanoksen myyminen tiloille olisi toteutettavissa. Paikallisyksikköjä hallinnoivat kunnat ovat kuitenkin esteellisiä laajempaan palveluntuotantoon varsinkin, jos kunta joutuu palveluntuotannossa kilpailutilanteeseen.