Osastojen esimiehet käytännön strategeina
Suhonen, Janita (2018)
Suhonen, Janita
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018052410156
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018052410156
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on tukea sen kohdeorganisaatiossa tehtävää strategiaan liittyvän työn kehittämistä. Kohdeorganisaatio ja työn toimeksiantaja on alueosuuskauppa ja tutkimuksen kohteena on sen majoitus-, tapahtuma- ja ravintolapalveluja tuottava liiketoimintayksikkö. Työn taustalla on toimeksiantajan huoli siitä, että strategia ei toteudu konsernin liiketoimintayksiköiden arjessa toivotusti. Toimeksiantaja katsoo, että strategian tulisi ohjata käytännön tekemistä kaikilla organisaatiotasoilla joka hetki. Työn tavoitteena on kuvailla kohdeyksikön esimiesten kokemuksia ja niissä ilmeneviä eroja strategian olemuksesta sekä sen ilmenemisestä päivittäisessä toiminnassa. Lisäksi kartoitetaan esimiesten kokemuksia siitä, minkä toimien myötä strategian toteuttaminen voisi olla tehokkaampaa yksikön kontekstissa.
Lähestymistavaksi on valittu fenomenologia, yksi laadullisen tutkimuksen lähestymistavoista. Fenomenologia tutkii kokemuksia jotka muodostuvat vuorovaikutuksessa todellisuuden kanssa. Tutkimusmetodiksi valikoitui teemahaastattelu ja tutkimuksen kohdejoukoksi kaikki yksikössä tutkimuksen aloitushetkellä työskennelleet esimiehet, pois lukien tutkija itse.
Tutkimusta edeltävässä teoriaosuudessa strategian käsitettä määritellään ensin perinteisistä näkökulmista sekä strategisen johtamisen maailmankuvamallin avulla. Lisäksi strategiaa tarkastellaan strategia käytäntönä -lähestymistapaa hyödyntäen. Lähestymistavan keskiössä on ajatus siitä, että strategia on jotain mitä ihmiset organisaatioissa tekevät, ei niinkään jotain mitä organisaatiolla joko on tai ei ole. Strategia määritellään kontekstisidonnaiseksi, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muodostuvaksi toiminnaksi jolla on strategisesti tärkeitä vaikutuksia. Teoriaosuudessa kiinnitetään erityistä huomiota keskijohdon rooliin suhteessa strategiaan.
Tutkimus toteutettiin tekemällä 14 teemahaastattelua. Aineiston analyysiin käytettiin Perttulan fenomenologista menetelmää. Analyysi jakautuu kahteen seitsenvaiheiseen osaan: Yksilökohtaisen merkitysverkoston muodostaminen ja yleisen merkitysverkoston muodostaminen. Tutkimustuloksina syntyi 10 toisistaan poikkeavaa yleistä merkitysverkostoa. Merkitysverkostojen muodostamista seurannut vaihe tutkimuksessa oli kokonaisnäkemyksen muodostamiseksi tarvittava ymmärtäminen, eli kokemusten kuvausten tarkastelu tutkijan aiheeseen liittyvän esiymmärryksen perusteella.
Tutkimustuloksissa on paljon hajontaa. Niiden perusteella voidaan kuitenkin todeta, että esimiehet eivät koe strategian ohjaavan arjen toimintaa kaikilla organisaation tasoilla. Esimiehet kokevat oman roolinsa merkittäväksi strategian toteuttamisessa ja edistämisessä, mutta koska esimiesten ei voida yksiselitteisesti sanoa tuntevan strategiaa ja kaikkia sen suunnittelun ja muodostumisen taustalla vaikuttavia tekijöitä, strategian toimintaa ohjaava vaikutus jää varsin vähäiseksi.
Lähestymistavaksi on valittu fenomenologia, yksi laadullisen tutkimuksen lähestymistavoista. Fenomenologia tutkii kokemuksia jotka muodostuvat vuorovaikutuksessa todellisuuden kanssa. Tutkimusmetodiksi valikoitui teemahaastattelu ja tutkimuksen kohdejoukoksi kaikki yksikössä tutkimuksen aloitushetkellä työskennelleet esimiehet, pois lukien tutkija itse.
Tutkimusta edeltävässä teoriaosuudessa strategian käsitettä määritellään ensin perinteisistä näkökulmista sekä strategisen johtamisen maailmankuvamallin avulla. Lisäksi strategiaa tarkastellaan strategia käytäntönä -lähestymistapaa hyödyntäen. Lähestymistavan keskiössä on ajatus siitä, että strategia on jotain mitä ihmiset organisaatioissa tekevät, ei niinkään jotain mitä organisaatiolla joko on tai ei ole. Strategia määritellään kontekstisidonnaiseksi, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muodostuvaksi toiminnaksi jolla on strategisesti tärkeitä vaikutuksia. Teoriaosuudessa kiinnitetään erityistä huomiota keskijohdon rooliin suhteessa strategiaan.
Tutkimus toteutettiin tekemällä 14 teemahaastattelua. Aineiston analyysiin käytettiin Perttulan fenomenologista menetelmää. Analyysi jakautuu kahteen seitsenvaiheiseen osaan: Yksilökohtaisen merkitysverkoston muodostaminen ja yleisen merkitysverkoston muodostaminen. Tutkimustuloksina syntyi 10 toisistaan poikkeavaa yleistä merkitysverkostoa. Merkitysverkostojen muodostamista seurannut vaihe tutkimuksessa oli kokonaisnäkemyksen muodostamiseksi tarvittava ymmärtäminen, eli kokemusten kuvausten tarkastelu tutkijan aiheeseen liittyvän esiymmärryksen perusteella.
Tutkimustuloksissa on paljon hajontaa. Niiden perusteella voidaan kuitenkin todeta, että esimiehet eivät koe strategian ohjaavan arjen toimintaa kaikilla organisaation tasoilla. Esimiehet kokevat oman roolinsa merkittäväksi strategian toteuttamisessa ja edistämisessä, mutta koska esimiesten ei voida yksiselitteisesti sanoa tuntevan strategiaa ja kaikkia sen suunnittelun ja muodostumisen taustalla vaikuttavia tekijöitä, strategian toimintaa ohjaava vaikutus jää varsin vähäiseksi.