Hiilipiirroksen vesipesu ja pesumetodien testaus
Kulechova, Laura (2018)
Kulechova, Laura
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018052410106
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018052410106
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli löytää vanhalle ja happamoitumisreaktion aloittaneelle hiilipiirrokselle paras vesipesumetodi suorittamalla lukuisia vesipesumetoditestejä. Eri metodit joita opinnäytetyössä suunniteltiin testattavan, olivat: kapillaaripesu imupaperin päällä, kellutuspesu tuen kanssa, verkkopesu ja imupöydän avulla tehtävä vesipesu.
Opinnäytetyössä pestävä teos oli Albert Gebhardin piirtämä, vuonna 1889. Hän oli aikanaan pidetty rehtori Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja hiilipiirroksen hän oli piirtänyt omien taideopintojensa aikana. Piirroksessa aiheena on vanha parrakas mies. Teos on tärkeä osa suomalaista taiteenhistoriankehitystä ja sen tuhoutumisen estäminen onkin siksi tärkeää.
Teos on hyvin huonossa kunnossa. Siinä on paljon repeämiä ja paperi on hyvin haurasta ja tummunutta. Tämä viittaa siihen että hiilipiirroksessa on alkanut sisäinen happamoitumisprosessi, joka pahimmillaan voi johtaa paperin rakenteen tuhoutumiseen. Vesipesulla pystytään jonkin verran poistamaan näitä happamoitumisprosessista syntyneitä haittoja sekä hidastamaan sitä. Tämän vuoksi katsottiin että vesipesu on tarpeellinen vaikka se sisältääkin riskejä.
Hiili on merkintäaineena hyvin helposti paperin pinnasta irtoava. Paperin kuvapuolelle osuva vesi voisi siis pahimmillaan irrottaa hiilipartikkelit, jolloin kuva voisi kadota. Tämän riskin takia olikin tärkeää löytää sellainen vesipesumetodi, josta ei muodostuisi mekaanista rasitusta kuvapinnalle ja joka muutenkin olisi hellä huonokuntoiselle työlle, mutta olisi tarpeeksi tehokas poistamaan happamuutta.
Vesipesumetoditestien perusteella, hiilipiirroksen pesumetodiksi valittiin verkkopesu. Huomattiin että verkkopesussa testipaperit pääsivät runsaasti veden kanssa tekemisiin versopuolen kautta jolloin ne puhdistuivat tehokkaasti. Samalla käsittely tuntui turvalliselta eikä kuva-alalle päässyt juurikaan vettä.
Verkkopesun jälkeen teos puhdistui paljon ja siitä irtosi runsaasti keltaista hapanta ainesta. Hiilipiirros taustattiin japaninpaperiin vehnätärkkelysliisterillä pöytäänliimaus -tekniikalla. Taustauksen yhteydessä teoksen irtopaloja kiinnitettiin teokseen takaisin niiden omille paikoilleen. Toimenpiteiden jälkeen teos ei ole enää välittömässä vaarassa tuhoutua; sen happamoitumisprosessi on hidastunut ja se on tuettuna siten, ettei se repeä tai hajoa yhtä helposti kuin ennen konservointia.
Opinnäytetyössä pestävä teos oli Albert Gebhardin piirtämä, vuonna 1889. Hän oli aikanaan pidetty rehtori Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja hiilipiirroksen hän oli piirtänyt omien taideopintojensa aikana. Piirroksessa aiheena on vanha parrakas mies. Teos on tärkeä osa suomalaista taiteenhistoriankehitystä ja sen tuhoutumisen estäminen onkin siksi tärkeää.
Teos on hyvin huonossa kunnossa. Siinä on paljon repeämiä ja paperi on hyvin haurasta ja tummunutta. Tämä viittaa siihen että hiilipiirroksessa on alkanut sisäinen happamoitumisprosessi, joka pahimmillaan voi johtaa paperin rakenteen tuhoutumiseen. Vesipesulla pystytään jonkin verran poistamaan näitä happamoitumisprosessista syntyneitä haittoja sekä hidastamaan sitä. Tämän vuoksi katsottiin että vesipesu on tarpeellinen vaikka se sisältääkin riskejä.
Hiili on merkintäaineena hyvin helposti paperin pinnasta irtoava. Paperin kuvapuolelle osuva vesi voisi siis pahimmillaan irrottaa hiilipartikkelit, jolloin kuva voisi kadota. Tämän riskin takia olikin tärkeää löytää sellainen vesipesumetodi, josta ei muodostuisi mekaanista rasitusta kuvapinnalle ja joka muutenkin olisi hellä huonokuntoiselle työlle, mutta olisi tarpeeksi tehokas poistamaan happamuutta.
Vesipesumetoditestien perusteella, hiilipiirroksen pesumetodiksi valittiin verkkopesu. Huomattiin että verkkopesussa testipaperit pääsivät runsaasti veden kanssa tekemisiin versopuolen kautta jolloin ne puhdistuivat tehokkaasti. Samalla käsittely tuntui turvalliselta eikä kuva-alalle päässyt juurikaan vettä.
Verkkopesun jälkeen teos puhdistui paljon ja siitä irtosi runsaasti keltaista hapanta ainesta. Hiilipiirros taustattiin japaninpaperiin vehnätärkkelysliisterillä pöytäänliimaus -tekniikalla. Taustauksen yhteydessä teoksen irtopaloja kiinnitettiin teokseen takaisin niiden omille paikoilleen. Toimenpiteiden jälkeen teos ei ole enää välittömässä vaarassa tuhoutua; sen happamoitumisprosessi on hidastunut ja se on tuettuna siten, ettei se repeä tai hajoa yhtä helposti kuin ennen konservointia.