Lapsen selviytymistä edistävät tekijät vanhempien erotilanteessa : systemaattinen kirjallisuuskatsaus
Kniivilä, Laura; Korjus, Mariliis (2018)
Kniivilä, Laura
Korjus, Mariliis
Laurea-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805239802
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805239802
Tiivistelmä
Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää tekijöitä, jotka olivat edistäneet lapsen selviytymisestä vanhempien erosta, ja mistä ja miten lapset olivat saaneet apua vanhempien erotilanteessa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa lapsen näkökulmasta, jota Pienperheyhdistys ry voi hyödyntää Vapaaehtoinen lapsen tukena –hankkeessaan.
Teoreettisessa viitekehyksessä käytiin läpi perheisiin, eroihin, eroauttamistyöhön ja lapsen tukemiseen liittyviä asioita. Kirjallisuuskatsaukseen valitut tutkimukset haettiin tietokannoista ja taulukoitiin hakuprosessin. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysi-menetelmällä.
Tuloksissa havaittiin, että selviytymistä tukevia tekijöitä olivat vanhempien toimintaan, lapsen kanssa vuorovaikuttamiseen, lähiverkoston antamaan tukeen, perheen ja lähipiirin ulkopuoliseen tukeen, harrastuksiin ja lapsen omiin resursseihin liittyvät tekijät.
Eron jälkeen merkittävää oli läheisyyden säilyminen lapseen ja molempien vanhempien osallistuminen lapsen elämään tasapuolisesti. Monessa tutkimuksessa korostui, että lapset on syytä jättää vanhempien konfliktien ulkopuolelle. Hyvä yhteistyö vanhempien välillä myös eron jälkeen lisäsi lapsen sopeutumista tilanteeseen.
Vuorovaikutus lapsen kanssa erotilanteessa jakautui lapsen ajatusten kuulemiseen ja lapsen huomioimiseen erotilanteessa.
Tukea saatiin sekä perheen sisältä, että sen ulkopuolelta. Vanhempien antaman tuen merkitys oli korostunutta, mutta myös muiden läheisten, sisarusten, ystävien ja sukulaisten antama tuki koettiin tärkeäksi. Perheen ulkopuolelta tukea sai vertaistuesta, ammattilaisilta ja yhteiskunnalta. Erosta selviytymisen kannalta olennainen asia oli myös lapsen omat resurssit eron käsittelyssä ja lapsi saattoi saada tukea myös itseltään.
Harrastuksilla oli suuri merkitys erosta selviytymisen kannalta. Kodin ympäristöstä poistuminen harrastusilmapiiriin koettiin helpottavana.
Eron jälkeiseen selviytymiseen ja hyvinvointiin on niukasti saatavilla tietoa, jonka vuoksi aihetta voisi tutkia enemmän. Tukihenkilötoimintaan ja vapaaehtoistyöhön liittyvää tutkimusta erityisesti eron jälkeisenä tukimuotona lapselle olisi syytä tehdä laajemmin. Jatkotukimusiheena voisi tutkia millaisia eropalveluita tällä hetkellä on saatavilla lapsille tai vanhemmille ja miten ne vastaavat perheiden tarpeisiin heidän kokemustensa mukaan.
Teoreettisessa viitekehyksessä käytiin läpi perheisiin, eroihin, eroauttamistyöhön ja lapsen tukemiseen liittyviä asioita. Kirjallisuuskatsaukseen valitut tutkimukset haettiin tietokannoista ja taulukoitiin hakuprosessin. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysi-menetelmällä.
Tuloksissa havaittiin, että selviytymistä tukevia tekijöitä olivat vanhempien toimintaan, lapsen kanssa vuorovaikuttamiseen, lähiverkoston antamaan tukeen, perheen ja lähipiirin ulkopuoliseen tukeen, harrastuksiin ja lapsen omiin resursseihin liittyvät tekijät.
Eron jälkeen merkittävää oli läheisyyden säilyminen lapseen ja molempien vanhempien osallistuminen lapsen elämään tasapuolisesti. Monessa tutkimuksessa korostui, että lapset on syytä jättää vanhempien konfliktien ulkopuolelle. Hyvä yhteistyö vanhempien välillä myös eron jälkeen lisäsi lapsen sopeutumista tilanteeseen.
Vuorovaikutus lapsen kanssa erotilanteessa jakautui lapsen ajatusten kuulemiseen ja lapsen huomioimiseen erotilanteessa.
Tukea saatiin sekä perheen sisältä, että sen ulkopuolelta. Vanhempien antaman tuen merkitys oli korostunutta, mutta myös muiden läheisten, sisarusten, ystävien ja sukulaisten antama tuki koettiin tärkeäksi. Perheen ulkopuolelta tukea sai vertaistuesta, ammattilaisilta ja yhteiskunnalta. Erosta selviytymisen kannalta olennainen asia oli myös lapsen omat resurssit eron käsittelyssä ja lapsi saattoi saada tukea myös itseltään.
Harrastuksilla oli suuri merkitys erosta selviytymisen kannalta. Kodin ympäristöstä poistuminen harrastusilmapiiriin koettiin helpottavana.
Eron jälkeiseen selviytymiseen ja hyvinvointiin on niukasti saatavilla tietoa, jonka vuoksi aihetta voisi tutkia enemmän. Tukihenkilötoimintaan ja vapaaehtoistyöhön liittyvää tutkimusta erityisesti eron jälkeisenä tukimuotona lapselle olisi syytä tehdä laajemmin. Jatkotukimusiheena voisi tutkia millaisia eropalveluita tällä hetkellä on saatavilla lapsille tai vanhemmille ja miten ne vastaavat perheiden tarpeisiin heidän kokemustensa mukaan.