PAINEHAAVOJEN TUNNISTAMINEN JA ENNALTAEHKÄISY : Kysely Kuopion yliopistollisen sairaalan hoitohenkilökunnalle
Tiensuu, Annu; Korhonen, Riikka (2018)
Tiensuu, Annu
Korhonen, Riikka
Savonia-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805219288
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805219288
Tiivistelmä
Painehaava on paikallinen ihon tai ihonalaiskudoksen vaurio, jonka aiheuttaa paine, venytys tai hankaus, yhdessä tai erikseen. Painehaava syntyy usein kehon luisen ulokkeen kohdalle. Painehaava muodostuu erityisesti akuutti ja pitkäaikaishoidossa sekä avoterveydenhuollossa olevilla potilailla, jotka joutuvat olemaan vuodelevossa. Painehaavan muodostumiseen liittyy monia tekijöitä ja siihen yhdistyy usein potilaan kyvyttömyys vaihtaa itse asentoaan. Painehaavoja syntyy Suomessa vuosittain noin 55 000– 85 000 potilaalle. Potilaan normaalihoidon lisäksi syntyvä kustannus yhdestä painehaavasta on jopa 5 000– 6 650 euroa. Kustannuksien myötä painehaava aiheuttaa potilaalle kärsimystä ja huonontaa hänen elämänlaatuaan.
Opinnäytetyössä selvitettiin Kuopion yliopistollisen sairaalan hoitohenkilökunnan ammatillisia valmiuksia tunnistaa ja ennaltaehkäistä painehaavoja. Työn tavoitteena oli selvittää tutkimuksella hoitohenkilökunnan valmiudet tunnistaa painehaavat ja ennaltaehkäistä niitä. Opinnäytetyö antaa tilaajalle tiedon mahdollisesta lisäkoulutuksen tarpeesta ja helpottaa koulutuksen suunnittelua.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvantitatiivista, eli määrällistä tutkimusmenetelmää. Kysely toteutettiin Webropol-työkalun avulla. Sähköinen kyselylomake sisälsi 34 kysymystä. Kysymykset pohjautuivat opinnäytetyön teoria osuuteen. Otosjoukko kyselyssä oli 247 ja vastauksia kertyi 76. Vastausprosentiksi muodostui 30.
Tutkimuksen tulosten perusteella painehaavan määritelmä ja synty olivat selvästi hoitohenkilökunnan tiedossa. Painehaavan riskitekijöihin liittyvissä kysymyksissä nousi esille hoitajien tietämättömyys painehaava riskikartoituksesta. Hoitohenkilökunnan tietämys painehaavojen tunnistamisesta ja ennaltaehkäisemisestä osoittautui hyväksi. Suurin osa vastaajista oli saanut koulutusta painehaavoista. Hoitohenkilökunta koki silti tarvitsevansa lisäkoulutusta kyseisestä aiheesta. Kokonaisuudessaan hoitohenkilökunnan tietämys painehaavoista oli hyvällä tasolla.
Tulosten pohjalta työntilaaja voi järjestää tarvittaessa kohdennettua lisäkoulutusta hoitohenkilökunnalle. Jatkotutkimusaiheiksi ehdotettiin, miten apuvälineiden käyttö toteutuu painehaavariskissä olevalla potilaalla. Lisäksi voisi tutkia, kuinka hyvin apuvälineet ovat osastolla saatavilla ja osataanko apuvälineitä hyödyntää hoitotyössä. Tutkimustyötä voisi myös tehdä Braden riskiluokitusmittarin käytön haasteista ja painehaavariskipotilaan arvioimisesta hoitoon saapuessa.
Opinnäytetyössä selvitettiin Kuopion yliopistollisen sairaalan hoitohenkilökunnan ammatillisia valmiuksia tunnistaa ja ennaltaehkäistä painehaavoja. Työn tavoitteena oli selvittää tutkimuksella hoitohenkilökunnan valmiudet tunnistaa painehaavat ja ennaltaehkäistä niitä. Opinnäytetyö antaa tilaajalle tiedon mahdollisesta lisäkoulutuksen tarpeesta ja helpottaa koulutuksen suunnittelua.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvantitatiivista, eli määrällistä tutkimusmenetelmää. Kysely toteutettiin Webropol-työkalun avulla. Sähköinen kyselylomake sisälsi 34 kysymystä. Kysymykset pohjautuivat opinnäytetyön teoria osuuteen. Otosjoukko kyselyssä oli 247 ja vastauksia kertyi 76. Vastausprosentiksi muodostui 30.
Tutkimuksen tulosten perusteella painehaavan määritelmä ja synty olivat selvästi hoitohenkilökunnan tiedossa. Painehaavan riskitekijöihin liittyvissä kysymyksissä nousi esille hoitajien tietämättömyys painehaava riskikartoituksesta. Hoitohenkilökunnan tietämys painehaavojen tunnistamisesta ja ennaltaehkäisemisestä osoittautui hyväksi. Suurin osa vastaajista oli saanut koulutusta painehaavoista. Hoitohenkilökunta koki silti tarvitsevansa lisäkoulutusta kyseisestä aiheesta. Kokonaisuudessaan hoitohenkilökunnan tietämys painehaavoista oli hyvällä tasolla.
Tulosten pohjalta työntilaaja voi järjestää tarvittaessa kohdennettua lisäkoulutusta hoitohenkilökunnalle. Jatkotutkimusaiheiksi ehdotettiin, miten apuvälineiden käyttö toteutuu painehaavariskissä olevalla potilaalla. Lisäksi voisi tutkia, kuinka hyvin apuvälineet ovat osastolla saatavilla ja osataanko apuvälineitä hyödyntää hoitotyössä. Tutkimustyötä voisi myös tehdä Braden riskiluokitusmittarin käytön haasteista ja painehaavariskipotilaan arvioimisesta hoitoon saapuessa.